Tää viikko on ollut enemmän kuin onnistunut. Vaikka mun sisäinen kello siltikin kapinoi aamuherätyksiä vastaan (ne nyt vaan on _yök_) niin onhan aina olemassa päiväunet, aaah :P
Tällä viikolla siis alkoi koulu täälläkin. Eihän sekään nyt voinut ilman säätöjä alkaa. Jo lauantai-iltana sain viestiä rehtorilta että koulukyyti ei nyt oo ihan varma tästä reitistä, jotkut kohdat vähän epäilyttävät ja että voisiko juniori tulla kutosluokan (vai oliko vitosen..hmm) open kyydissä. Ihan sama mulle kunhan kouluun joutuu.
Joten maanantaina sitten köpöteltiin ison tien varteen odottelee kyytiä ja sinne se sitten paineli, nelosluokkalainen! (kolmonen siis jäi välistä pois kokonaan..) Jo iltapäivällä sain viestin koulubussin kuljettajalta että mitä tapahtui aamulla?? Olin että jaahas, näinkö tämä keskustelu kulkee koulussa. Koulubussi oli sitten kuitenkin ajanut tätä kautta.. Sovin kuskin kautta että seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin Juniori tulee kyytiin. Muut asiat eivät sitten taas sujuneet käsikirjoituksen mukaan. Koululle mennessä sihteeri oli niin busy etten päässyt juttusille uniformusta. Sellainenkin kun piti hankkia..
Tiistaiaamuna bussi tuli noutamaan sovitusti mutta joo, ei sit kukaan ollut muistanut tälle opelle kertoa että Juniori menee bussilla vaan hän soitteli mulle aamulla. Onneksi olin Ukin kanssa ulkona enkä nukkumassa (jonne livahdin joka aamu , hah :D )
Keskiviikkona melkein sujui nappiin, paitsi missasin koulun sihteerin tavoittelut. Juniori myöskin raivostui mulle ihan kympillä kotitehtävistä ja täällä paukkui ovet ja keskustelu oli _todella_ sivistynyttä. Mä arvasin että jossain vaiheessa se kolahtaa, meinaan se että viime vuonna ei kotiläksyjä tullut ja nyt on sekä matikasta että englannista. Helppojahan ne ovat, käyvät vaan Juniorin ylpeyden päälle tai jotain. Ja taisi olla melkoisesti univelkaakin. Junnu iski päänsä tyynyyn päikkäreille ja heräsi aamulla viideltä! Kerran kävi 10 maissa ihmettelee maailman menoa mutta passitin takas petiin. Mä käytin rauhallisen illan hyödyksi ja laittelin työhakemuksia ympäriinsä. Kai se oli lopetettava nää kissan päivät..
Torstai. Mua lähestyttiin duunista. Ensin pyydettiin lisäselvityksiä cv:een ja puolilta päivin missasin puhelinsoiton. Hakkerina selvitin että oli duunijuttuja. Hmm.. Mä en tunnetusti perään soittele mutta kaveri sai puhuttua ympäri ja sanoi että näytä että olet kiinnostunut ja soita takasii. Tää on niitä hetkiä eli jos polttaisin, olisi varmaan puoli askia kulunut jahkaillessa. ( kohta vuosi ilman!). Soitin. Ei ollut paikalla,jätin soittopyynnön. Soitti takaisin,ehdotti tapaamista jo samalle päivälle klo 18, kysyin eikö perjantain käy. Tiukka aikataulu mutta sovin kello 12. Great,see you then!
Perjantai eli tänään. Vielä enemmän himoitti ajatus tupakan hermoja rauhoittavasta ominaisuudesta mutta ei niinkään tupakasta. Mr. Ellul oli aika jäätävä. "I'm NOT the manager, I'm The Owner!".. Aha,ok. Olisivat halunneet italialaisen ravintolan keittiöön työntekijän heti mutta sanoin heti että sori, ei oo mun juttu. Hetken vilahti työpaikka silmieni ohi, roikottaen apaattisena pussia tikun nokassa olkansa päällä.. Mä en ymmärrä. Sillä miehellä ei olisi ollut mikään pakko palkata mua yhtään mihinkään, hän etsi vain kokkia. Mutta silti.. MÄ ALOITAN HUOMENNA DUUNIT KLO 16!!
Ei tarvetta italialaiseen ravintolaan mutta saman ketjun kahvilassa saan teroittaa kynteni ja näyttää onko musta duuniin vieraalla kielellä. Vielä vähän epävarmaa halusko se mut tiskin taakse vaiko tarjoilemaan mutta silti, iltavuoro Pablon kanssa edessä.. Nyt jännittää, ja lujaa!!!
Varpaat pystyyn ja sormet ristiin jotta saan paikkani pitää myös viikon koeajan jälkeen...
Tällä viikolla siis alkoi koulu täälläkin. Eihän sekään nyt voinut ilman säätöjä alkaa. Jo lauantai-iltana sain viestiä rehtorilta että koulukyyti ei nyt oo ihan varma tästä reitistä, jotkut kohdat vähän epäilyttävät ja että voisiko juniori tulla kutosluokan (vai oliko vitosen..hmm) open kyydissä. Ihan sama mulle kunhan kouluun joutuu.
Joten maanantaina sitten köpöteltiin ison tien varteen odottelee kyytiä ja sinne se sitten paineli, nelosluokkalainen! (kolmonen siis jäi välistä pois kokonaan..) Jo iltapäivällä sain viestin koulubussin kuljettajalta että mitä tapahtui aamulla?? Olin että jaahas, näinkö tämä keskustelu kulkee koulussa. Koulubussi oli sitten kuitenkin ajanut tätä kautta.. Sovin kuskin kautta että seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin Juniori tulee kyytiin. Muut asiat eivät sitten taas sujuneet käsikirjoituksen mukaan. Koululle mennessä sihteeri oli niin busy etten päässyt juttusille uniformusta. Sellainenkin kun piti hankkia..
Tiistaiaamuna bussi tuli noutamaan sovitusti mutta joo, ei sit kukaan ollut muistanut tälle opelle kertoa että Juniori menee bussilla vaan hän soitteli mulle aamulla. Onneksi olin Ukin kanssa ulkona enkä nukkumassa (jonne livahdin joka aamu , hah :D )
Keskiviikkona melkein sujui nappiin, paitsi missasin koulun sihteerin tavoittelut. Juniori myöskin raivostui mulle ihan kympillä kotitehtävistä ja täällä paukkui ovet ja keskustelu oli _todella_ sivistynyttä. Mä arvasin että jossain vaiheessa se kolahtaa, meinaan se että viime vuonna ei kotiläksyjä tullut ja nyt on sekä matikasta että englannista. Helppojahan ne ovat, käyvät vaan Juniorin ylpeyden päälle tai jotain. Ja taisi olla melkoisesti univelkaakin. Junnu iski päänsä tyynyyn päikkäreille ja heräsi aamulla viideltä! Kerran kävi 10 maissa ihmettelee maailman menoa mutta passitin takas petiin. Mä käytin rauhallisen illan hyödyksi ja laittelin työhakemuksia ympäriinsä. Kai se oli lopetettava nää kissan päivät..
Torstai. Mua lähestyttiin duunista. Ensin pyydettiin lisäselvityksiä cv:een ja puolilta päivin missasin puhelinsoiton. Hakkerina selvitin että oli duunijuttuja. Hmm.. Mä en tunnetusti perään soittele mutta kaveri sai puhuttua ympäri ja sanoi että näytä että olet kiinnostunut ja soita takasii. Tää on niitä hetkiä eli jos polttaisin, olisi varmaan puoli askia kulunut jahkaillessa. ( kohta vuosi ilman!). Soitin. Ei ollut paikalla,jätin soittopyynnön. Soitti takaisin,ehdotti tapaamista jo samalle päivälle klo 18, kysyin eikö perjantain käy. Tiukka aikataulu mutta sovin kello 12. Great,see you then!
Perjantai eli tänään. Vielä enemmän himoitti ajatus tupakan hermoja rauhoittavasta ominaisuudesta mutta ei niinkään tupakasta. Mr. Ellul oli aika jäätävä. "I'm NOT the manager, I'm The Owner!".. Aha,ok. Olisivat halunneet italialaisen ravintolan keittiöön työntekijän heti mutta sanoin heti että sori, ei oo mun juttu. Hetken vilahti työpaikka silmieni ohi, roikottaen apaattisena pussia tikun nokassa olkansa päällä.. Mä en ymmärrä. Sillä miehellä ei olisi ollut mikään pakko palkata mua yhtään mihinkään, hän etsi vain kokkia. Mutta silti.. MÄ ALOITAN HUOMENNA DUUNIT KLO 16!!
Ei tarvetta italialaiseen ravintolaan mutta saman ketjun kahvilassa saan teroittaa kynteni ja näyttää onko musta duuniin vieraalla kielellä. Vielä vähän epävarmaa halusko se mut tiskin taakse vaiko tarjoilemaan mutta silti, iltavuoro Pablon kanssa edessä.. Nyt jännittää, ja lujaa!!!
Varpaat pystyyn ja sormet ristiin jotta saan paikkani pitää myös viikon koeajan jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti