Naatiskelua..

Huh,tähän hän voisi vallan tottua :D Poika koulussa,mies töissä ja aikaa tehdä mitä ikinä itse vain haluaakin. Meno ei nyt aivan samanlaista ole kuin jossain tositv-ohjelmissa jotka kuvaavat kotiäitien elämää lämpöisen auringon alla, poissa ovat maidsit ja shoppailut shampanjan kera mutta taidanpa painia muutenkin eri tasolla niiden "kotiäitien" kanssa. Heh!

Eilen sattui hieman nolosti :/ Totta kai koulun aloitus toi pojalle pienen nuhan poikasen ja pari päivää pidin koulussa niiskuttamassa kunnes tuli sunnuntaina niin reppana kotiin ja valitti että inhottava olla koulussa kun silmätkin vuotaa. Annoin sitten luvan jäädä kotia potemaan ja muistin kyllä opettajalle laittaa sähköpostia että poika jää kotia. Eipä tullut mieleen sitten ilmoittaa koulukyydille ettei kyytiä tarvita ja koko poppoo heräsi aamulla ennen kasia siihen kun ovikello soi ja sitten alkoi puhelikin soimaan. Soittelivat siis koulubussista onko poika nyt tulossa vaiko ei ja naapuri oli se ovikellon soittaja,heidän tyttö kun kulkee samalla bussilla. "Kiva" siinä sitten selitellä että juu anteeks nyt vaan,ei oo ketään tulossa kyytiin.. Hienoahan tuo on että pitävät huolen,itseä vaan nolostuttaa kun ei voinut tietää että sinnekin olisi pitänyt ilmoittaa. Tulee mieleen omat kouluaikani kun bussilla kuljin; jos et ollut ajoissa pysäkillä niin ei se bussi jäänyt odottelemaan tai soittanut kotia onkos sieltä nyt lapsoset tulossa.

Kerrankin kun on aikaa touhuilla kotona rauhassa niin jauhopeukaloa on alkanut kovasti pakottamaan :) Pipareita pitää ainakin leipoa kerran kaksi viikossa jotta on jotain pikku naposteltavaa kahvin kanssa ja teinpä tuossa toissa päivänä juustokakkuakin. Turhaan yritin etsiä kaupasta liivatetta jotta olisi voinut tehdä hyydyttämällä sen mutta eipä löytynyt.. Ei vain heti silloin tullut mieleen että niin,ei taida kuulua muslimeille sallittuihin aineisiin liivate jos tutkii mistä se on tehty. Jotain vastaavaahan ne täälläkin käyttävät, agar-agaria tai muuta mutta mistäs sellaista saisi,hmmm. Ehkäpä se vielä tuossa selvinnee.

Eilen piipahti lähistöllä asuva tanskalaisäiti kysymässä haluanko ottaa osaa koululla 7.3 järjestettävään kansainväliseen iltaan. Olihan siitä tullut infoa kotia mutta en sen tarkemmin lappua katsonut koska on juuri lähtöä edeltävä päivä (alun perin olisimme lähteneet juuri sinä päivänä). Ideana siellä onkin että eri maiden äiskät (tai miksei iskätkin??) leipovat/tekevät jotain omaan maahan liittyvää syötävää ja heti alkoi kuulostamaan houkuttelevalta. Jos vain niin onnellisesti sattuu että appi niitä ruisjauhoja Dubaista saa niin täällä alkaa sitten karjalanpiirakkatalkoot :D Vaihtoehtoisesti jauhojen puutteessa voisin tehdä_jos sinne nyt menen_ lepuskoja, nam nam. Se kelle lepuskat eivät ole niin tuttuja niin täältä pitäisi löytyä ohje mikäli osaan tuon oikein linkittää. Ohrajauhojen tilalle varmaan laitan mitä nyt kaupasta saa. Korvapuusteja meinasin tehdä kanssa vai ovatko se sittenkään niin perinteisiä suomalaisia juttuja? Kun Pågen niitä myös tekee..?? Hmm...

Mutta,olisi kyllä kiva piipahtaa tuolla illanvietossa luomassa uusia kontakteja. Kauheasti ei ole vielä(kään) ehtinyt muihin expatteihin tutustua vaikka pikku hiljaa uskaltaa enemmän ja enemmän käyttää englantia puhekielenä. Mikä ihme meitä suomalaisia riivaa; vaikka kielipäätä riittäisi niin silti se kynnys tehdä itsensä ilmi vieraalla kielellä ON joillekin meistä kauhean iso. Ja täälläkin huomannut että muutaman kanssa jutellut ja hyvin ne näyttävät ymmärtävän. Tosin, meidän naapurissa asuvan kiinalaisperheen äidin ja lähistöllä olevan brassin kanssa keskustelu ei tunnu etenevän millään,johtuen heidän rajallisesta englannin taidosta.

Heja aurinko,se olisi raapaistava pyykit kuivumaan ja hetken jos katselisi rauhassa tv-kaistan tarjontaa. Aivan mahtavan hieno palvelu kaikille ulkosuomalaisille, me ollaan kyllä niin faneja :)

Koulun aloitusta...

Siellä se taustalla komeilee,keskellä ei mitään, Al Batinah International School eli ABIS. Matkaa koululle on meidän villoilta noin kymmenisen kilometriä. Koulu on yksityinen, ja lukukausimaksut ovat korkeat. Tosin, eivät niin korkeat kuin esim Dubaissa. Pelkkä kouluun hakeminen maksaa 100 OMR, päälle tulee koulun aloittamisesta tuleva maksu 2200 OMR joka tarvitsee maksaa vain kerran sekä tietysti itse lukukausimaksu 1970 OMR. Vinkkinä vaan muille jotka mahdollisesti muuttavat ulkomaille ja tarvitsevat maksullista koulupaikkaa; neuvotelkaa se jo työsopimukseen! Koulumaksut ovat yleensä aina paljon ja jos ei ole valmis maksamaan 10 000€ vuodessa koulusta niin  kannattaa todellakin sopia että työnantaja maksaa!

Lauantaina 18.2 oli siis poikamme ensimmäinen koulupäivä ja hieman oli jännittyneet fiilikset varmaan kaikilla. Epävarmaa oli vielä tuolloin mikä mahtaa olla luokka,ykkönen vaiko kakkonen mutta kakkosella aloitettiin. Täällä siis koulunaloitusikä on hieman aikaisempi,tässä koulussa  on oppilaita K1 tasolta lähtien eli iällisesti nuorimmat lapset ovat vasta 3-vuotiaita. K2 on vielä enempi päiväkotimainen paikka mutta K3 vastaa jo meidän esikoulua jossa opetellaan kirjaimia ja ilmeisesti jo hieman lukemistakin. Tämä siis tarkoittaa että tuo Grade 2 on periaatteessa sama kuin Suomen toka luokka mutta lapset ovat vuosimallia 2004. Joten haasteita tuli heti alkuun,onko se kuitenkaan oikea paikka meidän tenavalle jonka ehti käydä Suomessa koulua vain 5kk?

Ensimmäinen päivä oli mennyt suhteellisen ok,välillä oli opettajan tiedon mukaan tullut aika tiukka paikka ja oli alkanut opettajaakin säälittää. Ja ymmärtäähän sen, jokainen voi vaan kuvitella millaista on aloittaa uudessa koulussa,kieli ei ole hallussa mutta silti pitäisi jotain oppiakin ja saada uusia kavereita. Huh huh,eipä kyllä käy kateeksi! Mutta oli niitä kavereita silti löytynyt,hyvä! Kielimuuri ei ainakaan ylitsepääsemätön ollut.

Seuraavan päivän iltapäivänä kun mentiin klo 15.15 poikaa hakemaan tuli tieto että maanantaista lähtien luokka vaihtuukin ykköseen, ainakin toistaiseksi. Parin päivän jälkeen opettaja hieman testailee pojan tietämystä ja tekee arvion onko G1 oikea paikka vai ovatko asiat siellä sittenkin liian helppoja. Tosin, ainakin G2:n matematiikka on jo astetta haastavampaa eli siellä harjoitellaan jo miinuslaskuja sadoilla. Noh,se selvinnee lähipäivinä.
 Ilman porua luokan vaihto ei kuitenkaan sujunut enkä ihmettele. Parin päivän aikana oli kuitenkin ehtinyt niitä tuttuja jo tulla ja nyt oli taas edessä uusiin tyyppeihin tutustuminen. Ja harmitusta aiheutti myös se ettei saatu mitään etukäteisinfoa millainen on eka luokan lukujärjestys :/ Heti eilen olisi ollut luokalla uimista joka taas missattiin kun ei osattu siihen varautua.

Kommunikointi opettajan kanssa jää nyt vähän heikoille kun emme tapaa häntä säännöllisesti. Miehellä on niin epäsäännölliset työajat ettei ole aina mahdollista kuskata lasta kouluun joten buukkasimme hänelle koulukyydin. Pikkubussi noutaa oppilaat täältä villalta ihan tuosta meidän risteyksestä ja tuo samaan paikkaan takaisin. Kätevää! Koulukyydin hinta on 130 OMR lukukausi eli n.260€. Reissuvihkoa siis tarvitaan täälläkin ja kirjoitinpa opettajalle viestiäkin,toivottavasti poika sen muistaa antaa ettei käy samalla tavalla kuin matikanläksyille jotka jäivät kouluun.

Enää olisi huominen aamuherätys ja sitten saapi taas pari päivää huilia ja nauttia viikonlopusta. Ja reilu 2 viikkoa niin pääsemmekin lomalle :D Tai noh,itsellehän tämä on melkoista lomaa kun ei tarvitse minnee mennä mutta silti. Reissun jälkeen pojalla onkin pari viikkoa koulua jonka jälkeen on viikon kevätloma huhtikuun alussa. Lukukausi muutes loppuu täällä 26.6 ja kesäloma taitaa loppua syyskuussa jos en nyt aivan väärin muista.

Ai niin, tuosta omasta residenssistä piti muutama sananen laittaa myös. Eli viime viikon keskiviikkona tuli Muscatista sponsorimme edustaja tänne Sohariin, nappasi minut kyytiinsä ja ajettiin jonnee virastolle. Siellä napattiin sormenjäljet ja valokuvat ja that's it,kotia tulin pari tuntia myöhemmin viisumi passissa ja residenssikortin kanssa. Nyt siis saan kaksi vuotta täällä hengailla ilman että tarvii viisumia käydä uusimassa. Pojan passiin tuli vain viisumi,häneltä ei tarvinnut valokuvia ja sormenjälkiä ottaa :)

Hmm,mitäs vielä..Juuh,meinasi unohtua. Koululla äitien kanssa juteltua kuulin että täällä Palm Gardensissa asuu joku toinenkin suomalainen perhe :D Kerran olen vahingossa tähän naiseen törmännyt koiraa lenkitettäessä mutta enpäs silloin vielä tiennyt että onkin myös Suomesta. Pitänee jatkaa "väijytystä" tuolla pihalla ja kyttäillä josko näkyy taas uudelleen Jack russelit ja niiden omistajat  ja kansainvälisen "Hello"n sijasta tervehtiäkin ihan supisuomalaisittain että Hyvää Iltaa :D

Mutta nyt bussia vastaan ja toivoa taas että poikamme on päässyt kyytiin. Hieman vielä tuota jännittää kuinka löytää oikea kotikyyti mutta käskin vain seurata naapurin lapsia niin ei eksy :)

Happy Valentine's Day

Eli Hyvää Ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti.

Ei ole nyt viime aikoina tullut itse edes kaupassa käytyä joten en osaa sanoa kuinka kaupallinen tapahtuma Valentine's Day täällä on. Tarkoitus oli kyllä piipahtaa Homecentressä ennen tätä päivää mutta se on nyt vähän jäänyt... On ollut niin "kiire" :D

Asiaan, tänään käytiin tutustumassa pojan tulevaan kouluun ja yllätys yllätys, hän aloittaakin siellä jo lauantaina :D Eli täällä siis viikko alkaa lauantaista ja päättyy perjantaihin.

Koulu vaikuttaa tosi kivalta paikalta. Jos nyt ensimmäisen visiitin perusteella voi jotain sanoa niin kaikki opettajat ketkä näkyivät niin olivat todella energisiä ja hyväntuulisia ja hymyilivät koko ajan. Hmmm, ollakseni täysin rehellinen, en voi sanoa samaa pojan vanhasta koulusta....
Olin aiemmin soittanut koululle (hävettää vieläkin se puhelu,ensimmäinen jonka hoidin täysin englanniksi ja poskia alkaa vieläkin kuumottaa *punastuu*) ja silloin sanottiin että saa tulla koska vaan. Noh,meidän tuuria ja valitsimme juuri päivän jolloin kaikki olivat todella kiireisiä,heillä oli juuri jokin ulkoilmajuttu kesken.. Mutta silti rehtori löysi meille aikaa kertoa koulusta ja koulun toiminnasta.
Kierros koululla ja paperit sisälle ja sovittiin että lauantaina sitten klo 8.15 on ensimmäinen koulupäivä eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin, on tämä sellaista tahtojen taistoa tämä kotiopetus ollut!!
Mahtaa kyllä alkuun tuntua koulupäivät pitkiltä neljän tunnin päiviin tottuneilta. Koulu loppuu la-ti klo 15.15 ja keskiviikkoisin päättyy jo 12.15.
Koulussa ei ole koulun tarjoamaa ruokailua vaan oppilailla on eväät mukana. Eli jonkinsortin eväsboxin ostoon ja suunnittelemaan ravitsevia ja maistuvia koulueväitä.
Vielä ei ole varmaa kumpi on pojan luokka, grade 1 vaiko 2.Iän puolesta se olisi kakkonen mutta johtuen siitä Suomessa koulu aloitetaan vasta 7-vuotiaana niin tarvitsee vielä tarkistaa millä tasolla nykyinen tieto on. Toivoisin kyllä että pääsee aloittamaan ikäistensä kanssa. Tapasimme tuon kyseisen luokan opettajan ja aivan todella ihanan tuntuinen nainen jenkeistä.

Huh,toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Ja kieli tarttuu nopsaan ja mikä tärkeintä,myös kavereita löytyisi. Monet tämänkin alueen lapsista käyvät samaa koulua ja muutama tuttu naamakin visiitillä näkyikin.

Huomenna myös selvinnee oleskelulupa- ja viisumiasiani. Näillä näkymin ei varmaan tarvitsekaan mennä Muscatiin asti vaan sponsorin apulainen tulee tänne Sohariin ja hoidamme asian täällä. HYVÄ! Eipä tarvitse istua neljää tuntia autossa. Peukut pystyyn että se onnistuu näin.

Sellaisia ystävänpäiväfiiliksiä täällä. Palaan taas linjoille kertomaan miten tuo poikasen koulunkäynti lähtee käytiin :)