Ei, en valitettavasti tule tässä jutussa kertomaan tyypillisestä arabialaisesta basaarimeiningistä tinkimisineen ja kahvin juomisineen vaan ihan tuikitavallisesta ostosreissusta kauppakeskukseen. Täällä tuo kauppakeskus-nimike saattaa tosin välillä olla yliampuvaa, on nimittäin nähty pienen pienen kulmakaupan ikkunassakin teksti shopping centre :D
Mutta siis, kuten arvata saattaa niin viime viikonlopun Dubain reissu jäi tälläkin kertaa haaveeksi :/ Lauantaina pyörähdettiin kyllä pojan kanssa Centrepointista hakemassa synttärilahjaa luokkakaverille ja taas kerran totesin että noup, ei kokouikkareita. Kuin sattuman kaupalta löysin kaksi paria toppibikineitä (onks ne jotain tankineita..tai jotain) joista toinen oli vielä oikeaa kokoa joten hätävaraksi ostin sitten sellaisen, hintaan 3 OMR. Ja noh,onhan SEKIN parempi kuin tuo klooriveden raiskaama riepu jota tähän asti olen päälläni pitänyt ja varmaan pelkällä tahdonvoimalla saanut sen päälläni pysymään,sen verran löystynyttä tuo elastiini kyllä on jo!
Asiaan,eilen sitten mentiin "ajan kanssa" ruokaostoksille ja Carrefourhan sijaitsee Safeer Mall-nimisellä "ostarilla" joka sisältää erinäisiä kauppoja,kahvilan ja pikaruokaa kahdessa tasossa. Alakerrassa on siis tuo Carre,lukuisia tuoksukauppoja jotka haisevat (yleensä tuoksuvat mutta tässä tapauksessa haju on aivan liian voimakas omaan nokkaan) , muutama puhelin- ja kultakauppa. Ja joitain muitakin epäoleellisia. Yläkerrassa on pikaruokalat,desibelit ylittävä lasten leikkipaikka, sisustustarvikeliike (ainakin kynttilöitä oli niin maan pirusti),kenkäkauppa ja yksi ainokainen vaateliike. Toiveikkaana suuntasin sinne etsimään niitä uikkareita mutta ainoa mikä jäi mielee oli puuterinväriset polvipituiset mummokalsarit :D Ei siis yhden ainutta kokouimapukua...
Joten back to business eli ruokakauppaan. Tiedättekö sen tunteen kun löydätte jonkun kivan elintarvikkeen josta muodostuu teidän lemppari ja itku-potku-raivarit ovat lähellä kun kyseinen tuote poistuu markkinoilta? Welcome to Sohar, täällä se on jo arkipäivää. Viime kauppareissulla huomattiin että ostamamme kahvilaatu oli poistunut. Onneksi sentään vastaava tuote oli tullut hyllyyn mikä ei niin itsestään selvää täällä ole. Suodatinpusseille ei ole näkynyt korviketta, kerran ne sieltä hyllystä bongasin mutta sen jälkeen en. Onneksi meidän keittimessä on kestosuodatin niin ei tarvitse alkaa pussien perään itkemään ja tutkimaan marttojen vinkkejä kuinka taittelet itse pussisi. Mutta nuo itkupotkuraivarit olivat aika lähellä eilen kun huomasin kilon rasvattoman maitorahkan hävinneen :( Kauaa ei siis tuosta ilosta saanut nauttia,höh.. Samoin olen Bistoa etsinyt joka kauppareissun yhteydessä mutta aina siellä on vaan tarjolla vihreää purkkia. Eli Bisto on tuollainen kastikesuuruste ja sitä löytyy kolmena eri vaihtoehtona; paisti(punainen prk),kana (keltainen) ja kasvis (vihreä). Tulee hyvää kastiketta,vain vettä, Bistoa ja loraus kermaa sekaan. Toivossa on hyvä elää että vielä tuo punainenkin Bisto kauppaan palaa.
Onneksi sentään kauppareissun siivittämää tappiota hieman lievensi mehubaarista ostamamme juomat; 0,4litran pikari täysi soseutettua mansikkaa,kiiviä,omenanpaloja ja mitä vielä, päällä makeaa mantelirouhetta. Nams,on todella hyvää ja hinta hävyttömän halpa,vissiin jonkun pari euroa.
Uutta toivoa Dubain reissulle tälle viikolle. Pojalla on koulusta taas lomaa (school holiday) ja ennakkotiedosta poiketen lomaa onkin vain 28-29.4 eli hieman pidempi viikonloppu. Alunperin koulun sivulla oli että loma alkaisi jo keskiviikkona. Saapi nähdä kuinka poika itse ottaa tiedon vastaan, on ollut siinä uskossa että enää kaksi herätystä tälle viikolle ;)
Tässä kuvassa on muutes Sohar Roundabout. Kuten aiemmin olen sanonut,liikenneympyröitä täällä riittää ja jokainen niistä on koristeltu eri tavoin. Tämä taitaa olla se hienoin ja ihan tässä meidän lähellä eli jos kotona haluaa jonnee mennä niin tämän läpi pitää ajaa.
Sellaista tällä kertaa,nyt taidan itse siirtyä arabian pikakurssin puoleen jonka Ylen nettisivuilta löysin. Mies kyllä sen jo teilasi että turhaa moista opiskella mutta tuskin siitä haittaakaan on. Lähinnä kyllä itseänikin enemmän kiinnostaa se espanjan kurssi, joskus muinoin sitä Kotkan Opistolla melkein vuoden luin ja harmittaa suunnattomasti että kesken jätin. Koskaan kun ei tiedä koska sille kielelle käyttöä on ;) ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Paukamia ja pettymyksiä ja pahaa mieltä
Mä siis niiiin inhoan hyttysiä!! Siitä lähtien kun mulle kehittyi joku yliherkkyys hyttysen pistoille ja pistokohtaan muodostui iso kutiava paukama niin en ole voinut sietää mokomia verenimijöitä. Suomen kesäillat olivat kivoja mutta hyttyset pilasivat nekin. Entäpä sitten täällä? Alkuun tuossa takapihalla sai istua ihan rauhassa mutta viimeisen kuukauden aikana noita iniseviä painajaisia on alkanut pyöriä kimpussa rasitteeksi asti. Tai noh,nyt huijasin...Eihän nää mokomat edes inise vaan hyökkäävät suin päin viattoman uhrin kimppuun ja kuppaavat jaloista. Ja pitkiä housuja ei viitsi pitää kun on niin kuuma enkä muista joka ilta jalkoja OFFillakaan hölvätä. Eilen laskin että noin seitsemän puremaa taitaa olla nyt tällä hetkellä :( Ja turha varmaan mainita että kutina ON järjetön. Allergialääkkeet ei juurikaan auta ja kortisonia ei taas viitsisi koko ajan laittaa sitäkään. Yöllä kiva herätä siihen että raavin itseäni kuin kirppuinen piski...
Tänään on muutenkin ollut tällainen päivä ts tällaiselle olisi tarvetta:
Eilen oli pojan kanssa taas pitkästä aikaa kunnon yhteenotto ja yllätys yllätys, aiheena oli koulu. Ei muka tullut kotitehtäviä,jep jep. Repusta kyllä löytyi moniste joka kieli että taas yritettiin kusta silmään minkä ehdittiin. Ja samaan syssyyn löytyi opettajan tekemä spelling test joka oli toisellakin kerralla mennyt päin honkia :( Julma mutsi kun olen niin päivän mottona oli että pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki sanat listassa menee oikein. Ja noh,tappeluhan siitä tuli ja pahaa mieltä molemmille. Sanojen oikeinkirjoitus sentään taisi iskostua päähän.
Opettajalta oli tullut sähköpostia jossa sanottiin että pojalla lukeminen sujuu hyvin mutta ongelmana on ymmärtäminen. Ja korostettiin vielä ohjeita että hän antaa kotia lukemiseksi helppoja kirjoja joilla päästään alkuun. Ajattelin nyt sitten illalla tehdä kuten ope käskee ja nappasin kirjasen mukaan nukkumaan mennessä mutta siitähän se sota syttyi. Taas :( Kun ongelmana tässä on se että kirjat ovat lapsen mielestä vauvamaisia koska sisältävät kuvia ja lyhyitä tekstejä. Yritä siinä sitten selittää rauhallisesti että kyse on vain sanastosta, joka olisi tärkeää osata.Ja vastaryöppynä huutoa että enkö muka usko että hän OSAA jo englantia...ÖÖÖ, en, en usko sillä todisteita siitä ei ole ja jos osaa parikymmentä sanaa niin hmmm, ei ihan riittävä pohja taida vielä olla. Ei ei ja ei, huutoa ja mekastusta,ovien paiskontaa ja nimittelyä tuli tuosta yrityksestä. Herran jestas, muksuhan käyttäytyy kuin pahinkin teini ja ikää mittarissa on vasta kohta 8 vuotta.
MISSÄ oon menny näin pahasti pieleen lapsen kasvatuksessa? MILLAINEN tulevaisuus meitä odottaa, sanotaanko nyt kuuden seitsemän vuoden päästä? MITÄ ihmettä me teemme tuon pojan kanssa???
Suoraan sanottuna ei siis kaikkein parhaimmat fiilarit oo taas tällä hetkellä. Suuria kysymyksiä pyörii päässä. Kiristys? Uhkailu? Lahjonta? Mitä niistä käyttäis? Vaiko kaikkia kolmea sopivassa suhteessa. Ymmärtääkö poika opiskelun tärkeyttä myös kotona jos takavarikoidaan läppäri? Saako se pojan vapaaehtoisesti tarttumaan englannin kirjoihin jos uhkaan perua synttärikutsut? Tarttuuko sanat paremmin päähän jos lupaan ostaa jotain kivaa palkinnoksi? En tiedä, nyt oon aika hukassa...
Huoh, oon edelleen sitä mieltä että perhevalmennuksessa pitäisi myös puuttua lapsen tulevaan kasvatukseen, tehdä vaikka testi kuinka käsittelet minkäkin ikäistä lasta. Niin ja testikysymykset koskevat tietenkin tuollaisia haastavampia yksilöitä. Voitaisiin tehdä joku kansainvälinen tutkimus että ovatko eri horoskooppimerkkien lapset kuinka erilaisia luonteeltaan ja sen mukaan "tähdätä" sopivaan synttärikuukauteen riippuen haluaako päästä helpolla vai uskaltaako kokeilla hieman ärhäkämpää tapausta.
Jotenkaan ei osaa nyt ees hehkuttaa sitäkään tosiasiaa että paino tippunut 0,7kg viime viikosta!
Tänään on muutenkin ollut tällainen päivä ts tällaiselle olisi tarvetta:
Eilen oli pojan kanssa taas pitkästä aikaa kunnon yhteenotto ja yllätys yllätys, aiheena oli koulu. Ei muka tullut kotitehtäviä,jep jep. Repusta kyllä löytyi moniste joka kieli että taas yritettiin kusta silmään minkä ehdittiin. Ja samaan syssyyn löytyi opettajan tekemä spelling test joka oli toisellakin kerralla mennyt päin honkia :( Julma mutsi kun olen niin päivän mottona oli että pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki sanat listassa menee oikein. Ja noh,tappeluhan siitä tuli ja pahaa mieltä molemmille. Sanojen oikeinkirjoitus sentään taisi iskostua päähän.
Opettajalta oli tullut sähköpostia jossa sanottiin että pojalla lukeminen sujuu hyvin mutta ongelmana on ymmärtäminen. Ja korostettiin vielä ohjeita että hän antaa kotia lukemiseksi helppoja kirjoja joilla päästään alkuun. Ajattelin nyt sitten illalla tehdä kuten ope käskee ja nappasin kirjasen mukaan nukkumaan mennessä mutta siitähän se sota syttyi. Taas :( Kun ongelmana tässä on se että kirjat ovat lapsen mielestä vauvamaisia koska sisältävät kuvia ja lyhyitä tekstejä. Yritä siinä sitten selittää rauhallisesti että kyse on vain sanastosta, joka olisi tärkeää osata.Ja vastaryöppynä huutoa että enkö muka usko että hän OSAA jo englantia...ÖÖÖ, en, en usko sillä todisteita siitä ei ole ja jos osaa parikymmentä sanaa niin hmmm, ei ihan riittävä pohja taida vielä olla. Ei ei ja ei, huutoa ja mekastusta,ovien paiskontaa ja nimittelyä tuli tuosta yrityksestä. Herran jestas, muksuhan käyttäytyy kuin pahinkin teini ja ikää mittarissa on vasta kohta 8 vuotta.
MISSÄ oon menny näin pahasti pieleen lapsen kasvatuksessa? MILLAINEN tulevaisuus meitä odottaa, sanotaanko nyt kuuden seitsemän vuoden päästä? MITÄ ihmettä me teemme tuon pojan kanssa???
Suoraan sanottuna ei siis kaikkein parhaimmat fiilarit oo taas tällä hetkellä. Suuria kysymyksiä pyörii päässä. Kiristys? Uhkailu? Lahjonta? Mitä niistä käyttäis? Vaiko kaikkia kolmea sopivassa suhteessa. Ymmärtääkö poika opiskelun tärkeyttä myös kotona jos takavarikoidaan läppäri? Saako se pojan vapaaehtoisesti tarttumaan englannin kirjoihin jos uhkaan perua synttärikutsut? Tarttuuko sanat paremmin päähän jos lupaan ostaa jotain kivaa palkinnoksi? En tiedä, nyt oon aika hukassa...
Huoh, oon edelleen sitä mieltä että perhevalmennuksessa pitäisi myös puuttua lapsen tulevaan kasvatukseen, tehdä vaikka testi kuinka käsittelet minkäkin ikäistä lasta. Niin ja testikysymykset koskevat tietenkin tuollaisia haastavampia yksilöitä. Voitaisiin tehdä joku kansainvälinen tutkimus että ovatko eri horoskooppimerkkien lapset kuinka erilaisia luonteeltaan ja sen mukaan "tähdätä" sopivaan synttärikuukauteen riippuen haluaako päästä helpolla vai uskaltaako kokeilla hieman ärhäkämpää tapausta.
Jotenkaan ei osaa nyt ees hehkuttaa sitäkään tosiasiaa että paino tippunut 0,7kg viime viikosta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

