Jokaisessa meissä asuu pieni Suomi-fani!

En tiedä onko se tämä saunaa muistuttava kuumuuden ja kosteuden summa joka on sulattanut viimeisetkin järjen rippeet vaiko mistä nyt tuulee mutta mä olen alkanut seuraamaan lätkää!!! Juu ja kuulkaas aivan vapaaehtoisesti uhrannut oman läppärini piuhan päähän jotta saamme kaikki nauttia youtuben välittämästä kiekkokuvasta isomman ruudun kautta ja yrittänyt epätoivon vimmalla saada vaihtoehtoista kuva/ääniyhteyttä kisoihin ja Mertarannan selostusta kehiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Siinä mielessä tää todellakin ON harvinaista että Suomessa ollessa mua ei voinut vähempää kiinnostaa koko kisat paitsi jos leijonat olivat finaalissa niin sitten ehkä toisella silmällä ujosti seurailla tilannetta ja nyt mää mokoma katselin tässä yhdenkin matsin yksikseen ja laittelin väliaikatietoja tekstarilla miehelle... Soittakaa valkotakkiset miehet hakemaan mut!!!

Kaipa sitä tarvitsee vain astua Suomen rajojen ulkopuolelle jotta hahmottaa asiat uudella tavalla. Vaikka koenkin jonkin näköistä myötähäpeää kun katselen Matkaoppaiden jaksoja ja olen sitä mieltä että Suomi on juntteja pullollaan ja niitä löytyy ihan omastakin suvusta niin silti se saa karvat pystyyn ja puolustuskannalle jos ja kun joku uskaltaa mollata Suomea/suomalaisia. Kummasti sitä aina ilostuu ulkomaillakin jos tapaa lajitovereitaan ja saa pulista ihan silkalla suomen kielellä. Tosin,välillä tässäkin suhteessa tekee poikkeuksen jos junttitutka alkaa piippaamaan ja silloin on valmis pitämään vaikka Uruguain kansallisuutta omanaan kunhan vaan kukaan ei saa selville oman rodun alkuperää..
Ylpeys puristaa rintaa kun joku suomalainen menestyy jossain ulkomailla, on kyse sitten typerästä autolla ajosta eri muotoisissa rinkuloissa,vaatteiden suunnittelusta tahi levytyssopparin tekemisestä ameriikan ihmemaassa. Suomessa nekään asiat eivät tuntuneet juuri miltään mutta muualla asuessa kaikki jotenkin korostuu ja saa glitteriä niskaansa. On se niin pirun hienoa olla ulkosuomalainen! :D

Kuten tuossa alussa jo mainitsin ohimennen säästä, luulin jo tunteneeni paikallisen säätilan. Juuri kun kroppa ehti tottua siihen yli 40 asteen kuivaan kuumuuteen niin nyt tilalle tuli saunamainen kuumuus. Lämpötila just ja just yli 30 mutta tuo kosteus....lämpömittari joka näyttää hienosti kaikenlaisia kuun liikkeitä ja vallitsevaa säätilaa meni sekaisin kosteudesta ja luulee että ulkona sataa koko ajan vettä! Vartin kävelylenkki ja vaatteista saa melkein puristaa hikeä pois. Takapihavisiitin aikana (kesto n.5min) hiki alkaa saman tien valua ja tekee mieli paeta takaisin sisälle ilmastoinnin alle. Ja hei,tää on oikeesti vasta toukokuu!!! Vasta syyskuussa on odotettavissa normaalimpaa säätä.... Juu että tervetuloa vaan saunaan ;) Säälittää tuo koiruus,eilenkin kieli riippui niin pihalla että hyvä ettei kompastunu siihen ja vatsan heitti sekaisin. Onkohan se vaikeatakin opettaa aikuinen koira hiekkalaatikolle????

Se olis nyssit taas viikonloppu,mii laik <3 kahtena aamuna saa nukkua kuin ellun kanat,ei herätyskelloa ja kouluunlähtötaistoa. Uutena taktiikkana jos ei aamulla asiat suju mun käsikirjoituksen mukaan niin ei läppäriä koulun jälkeen,toimii ;) Parisen viikkoa vielä niin olisi taas school holiday. Alkaa Suomen lomakin lähetä ja pikku hiljaa majoitusasiatkin alkavat olla reilassa. Varausvahvistusta vielä odottelen saapuvaksi niin sit olisi sekin asia pois päiväjärjestyksestä.

Ai niin,ei uutta painorintamalta :( Tää alkaa olee enemmän kuin vakio että puoli kiloa lähtee 2 viikossa,ei taaskaan niinku Strömsössä mutta mikäpä täällä niin menisi??????????

Paukamia ja pettymyksiä ja pahaa mieltä

Mä siis niiiin inhoan hyttysiä!! Siitä lähtien kun mulle kehittyi joku yliherkkyys hyttysen pistoille ja pistokohtaan muodostui iso kutiava paukama niin en ole voinut sietää mokomia verenimijöitä. Suomen kesäillat olivat kivoja mutta hyttyset pilasivat nekin. Entäpä sitten täällä? Alkuun tuossa takapihalla sai istua ihan rauhassa mutta viimeisen kuukauden aikana noita iniseviä painajaisia on alkanut pyöriä kimpussa rasitteeksi asti. Tai noh,nyt huijasin...Eihän nää mokomat edes inise vaan hyökkäävät suin päin viattoman uhrin kimppuun ja kuppaavat jaloista. Ja pitkiä housuja ei viitsi pitää kun on niin kuuma enkä muista joka ilta jalkoja OFFillakaan hölvätä. Eilen laskin että noin seitsemän puremaa taitaa olla nyt tällä hetkellä :( Ja turha varmaan mainita että kutina ON järjetön. Allergialääkkeet ei juurikaan auta ja kortisonia ei taas viitsisi koko ajan laittaa sitäkään. Yöllä kiva herätä siihen että raavin itseäni kuin kirppuinen piski...

Tänään on muutenkin ollut tällainen päivä ts tällaiselle olisi tarvetta:

Eilen oli pojan kanssa taas pitkästä aikaa kunnon yhteenotto ja yllätys yllätys, aiheena oli koulu. Ei muka tullut kotitehtäviä,jep jep. Repusta kyllä löytyi moniste joka kieli että taas yritettiin kusta silmään minkä ehdittiin. Ja samaan syssyyn löytyi opettajan tekemä spelling test joka oli toisellakin kerralla mennyt päin honkia :( Julma mutsi kun olen niin päivän mottona oli että pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki sanat listassa menee oikein. Ja noh,tappeluhan siitä tuli ja pahaa mieltä molemmille. Sanojen oikeinkirjoitus sentään taisi iskostua päähän.

Opettajalta oli tullut sähköpostia jossa sanottiin että pojalla lukeminen sujuu hyvin mutta ongelmana on ymmärtäminen. Ja korostettiin vielä ohjeita että hän antaa kotia lukemiseksi helppoja kirjoja joilla päästään alkuun. Ajattelin nyt sitten illalla tehdä kuten ope käskee ja nappasin kirjasen mukaan nukkumaan mennessä mutta siitähän se sota syttyi. Taas :(  Kun ongelmana tässä on se että kirjat ovat lapsen mielestä vauvamaisia koska sisältävät kuvia ja lyhyitä tekstejä. Yritä siinä sitten selittää rauhallisesti että kyse on vain sanastosta, joka olisi tärkeää osata.Ja vastaryöppynä huutoa että enkö muka usko että hän OSAA jo englantia...ÖÖÖ, en, en usko sillä todisteita siitä ei ole ja jos osaa parikymmentä sanaa niin hmmm, ei ihan riittävä pohja taida vielä olla. Ei ei ja ei, huutoa ja mekastusta,ovien paiskontaa ja nimittelyä tuli tuosta yrityksestä. Herran jestas, muksuhan käyttäytyy kuin pahinkin teini ja ikää mittarissa on vasta kohta 8 vuotta.

MISSÄ oon menny näin pahasti pieleen lapsen kasvatuksessa? MILLAINEN tulevaisuus meitä odottaa, sanotaanko nyt kuuden seitsemän vuoden päästä? MITÄ ihmettä me teemme tuon pojan kanssa???

Suoraan sanottuna ei siis kaikkein parhaimmat fiilarit oo taas tällä hetkellä. Suuria kysymyksiä pyörii päässä. Kiristys? Uhkailu? Lahjonta? Mitä niistä käyttäis? Vaiko kaikkia kolmea sopivassa suhteessa. Ymmärtääkö poika opiskelun tärkeyttä myös kotona jos takavarikoidaan läppäri? Saako se pojan vapaaehtoisesti tarttumaan englannin kirjoihin jos uhkaan perua synttärikutsut? Tarttuuko sanat paremmin päähän jos lupaan ostaa jotain kivaa palkinnoksi? En tiedä, nyt oon aika hukassa...

Huoh, oon edelleen sitä mieltä että perhevalmennuksessa pitäisi myös puuttua lapsen tulevaan kasvatukseen, tehdä vaikka testi kuinka käsittelet minkäkin ikäistä lasta. Niin ja testikysymykset koskevat tietenkin tuollaisia haastavampia yksilöitä. Voitaisiin tehdä joku kansainvälinen tutkimus että ovatko eri horoskooppimerkkien lapset kuinka erilaisia luonteeltaan ja sen mukaan "tähdätä" sopivaan synttärikuukauteen riippuen haluaako päästä helpolla vai uskaltaako kokeilla hieman ärhäkämpää tapausta.

Jotenkaan ei osaa nyt ees hehkuttaa sitäkään tosiasiaa että paino tippunut 0,7kg viime viikosta!