Paukamia ja pettymyksiä ja pahaa mieltä

Mä siis niiiin inhoan hyttysiä!! Siitä lähtien kun mulle kehittyi joku yliherkkyys hyttysen pistoille ja pistokohtaan muodostui iso kutiava paukama niin en ole voinut sietää mokomia verenimijöitä. Suomen kesäillat olivat kivoja mutta hyttyset pilasivat nekin. Entäpä sitten täällä? Alkuun tuossa takapihalla sai istua ihan rauhassa mutta viimeisen kuukauden aikana noita iniseviä painajaisia on alkanut pyöriä kimpussa rasitteeksi asti. Tai noh,nyt huijasin...Eihän nää mokomat edes inise vaan hyökkäävät suin päin viattoman uhrin kimppuun ja kuppaavat jaloista. Ja pitkiä housuja ei viitsi pitää kun on niin kuuma enkä muista joka ilta jalkoja OFFillakaan hölvätä. Eilen laskin että noin seitsemän puremaa taitaa olla nyt tällä hetkellä :( Ja turha varmaan mainita että kutina ON järjetön. Allergialääkkeet ei juurikaan auta ja kortisonia ei taas viitsisi koko ajan laittaa sitäkään. Yöllä kiva herätä siihen että raavin itseäni kuin kirppuinen piski...

Tänään on muutenkin ollut tällainen päivä ts tällaiselle olisi tarvetta:

Eilen oli pojan kanssa taas pitkästä aikaa kunnon yhteenotto ja yllätys yllätys, aiheena oli koulu. Ei muka tullut kotitehtäviä,jep jep. Repusta kyllä löytyi moniste joka kieli että taas yritettiin kusta silmään minkä ehdittiin. Ja samaan syssyyn löytyi opettajan tekemä spelling test joka oli toisellakin kerralla mennyt päin honkia :( Julma mutsi kun olen niin päivän mottona oli että pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki sanat listassa menee oikein. Ja noh,tappeluhan siitä tuli ja pahaa mieltä molemmille. Sanojen oikeinkirjoitus sentään taisi iskostua päähän.

Opettajalta oli tullut sähköpostia jossa sanottiin että pojalla lukeminen sujuu hyvin mutta ongelmana on ymmärtäminen. Ja korostettiin vielä ohjeita että hän antaa kotia lukemiseksi helppoja kirjoja joilla päästään alkuun. Ajattelin nyt sitten illalla tehdä kuten ope käskee ja nappasin kirjasen mukaan nukkumaan mennessä mutta siitähän se sota syttyi. Taas :(  Kun ongelmana tässä on se että kirjat ovat lapsen mielestä vauvamaisia koska sisältävät kuvia ja lyhyitä tekstejä. Yritä siinä sitten selittää rauhallisesti että kyse on vain sanastosta, joka olisi tärkeää osata.Ja vastaryöppynä huutoa että enkö muka usko että hän OSAA jo englantia...ÖÖÖ, en, en usko sillä todisteita siitä ei ole ja jos osaa parikymmentä sanaa niin hmmm, ei ihan riittävä pohja taida vielä olla. Ei ei ja ei, huutoa ja mekastusta,ovien paiskontaa ja nimittelyä tuli tuosta yrityksestä. Herran jestas, muksuhan käyttäytyy kuin pahinkin teini ja ikää mittarissa on vasta kohta 8 vuotta.

MISSÄ oon menny näin pahasti pieleen lapsen kasvatuksessa? MILLAINEN tulevaisuus meitä odottaa, sanotaanko nyt kuuden seitsemän vuoden päästä? MITÄ ihmettä me teemme tuon pojan kanssa???

Suoraan sanottuna ei siis kaikkein parhaimmat fiilarit oo taas tällä hetkellä. Suuria kysymyksiä pyörii päässä. Kiristys? Uhkailu? Lahjonta? Mitä niistä käyttäis? Vaiko kaikkia kolmea sopivassa suhteessa. Ymmärtääkö poika opiskelun tärkeyttä myös kotona jos takavarikoidaan läppäri? Saako se pojan vapaaehtoisesti tarttumaan englannin kirjoihin jos uhkaan perua synttärikutsut? Tarttuuko sanat paremmin päähän jos lupaan ostaa jotain kivaa palkinnoksi? En tiedä, nyt oon aika hukassa...

Huoh, oon edelleen sitä mieltä että perhevalmennuksessa pitäisi myös puuttua lapsen tulevaan kasvatukseen, tehdä vaikka testi kuinka käsittelet minkäkin ikäistä lasta. Niin ja testikysymykset koskevat tietenkin tuollaisia haastavampia yksilöitä. Voitaisiin tehdä joku kansainvälinen tutkimus että ovatko eri horoskooppimerkkien lapset kuinka erilaisia luonteeltaan ja sen mukaan "tähdätä" sopivaan synttärikuukauteen riippuen haluaako päästä helpolla vai uskaltaako kokeilla hieman ärhäkämpää tapausta.

Jotenkaan ei osaa nyt ees hehkuttaa sitäkään tosiasiaa että paino tippunut 0,7kg viime viikosta!