Torstaipäivä sai vähän tylsän lopun kun sain taas yhden noista paniikki- tai mitä lie kohtauksia nyt ovatkaan ollut. Niinhän siinä sitten kävi että mies passitti mut tuohon lähisairaalaan tutkittavaksi ja siellä sitä vierähtikin sitten seuraavat 5 tuntia.
Anyway, hospitaalista poistuin mukanani purkillinen pillereitä (Propranololia) joiden olisi tarkoitus saada jännitystä vähenemään sekä muutama kappale irtonaisia Xanax-kapseleita joihin EN taida kyllä koskea luettuani netistä mitä mössöjä ne koettaa mulle syöttää.. Niitä oli tarkoitus ottaa vain yksi iltaisin mutta jääköön nyt toistaiseksi,en koe olevani niin ahdistunut jotta niitä tarvitsisin,ei oikein kiehdo mahdollinen lääkeriippuvuus niihin :/
Ja käsky/kehotus tulla viikon päästä uudelleen tsekkaamaan vointi. Niin ja olla ajattelematta niin paljoa!! ;)
Nonni,vaikka tää nyt olikin sarjassamme tällainen päivitys niin kaikki on hyvin,en ole sekoamassa (vielä :D). Asoista avautuminen yleensä auttaa asioihin joten tehdään se sitten julkisesti. Tosin,mä olin niin varma että mulla tuo kilppari on ongelmana niin joudunko mä oikeasti vaan nielemään asian että mun saamattomuus johtuu siitä että olen yksinkertaisesti LAISKA?? :D :D
Tuli jo vähän sellainen tyhmä olo että jep jep,luulosairashan tässä ollaan kun mistään ei mitään vikaa löytynyt. Mikä toisaalta oli ihan hyväkin,ottivat nimittäin sen kilpirauhaskokeen joten ainakin toistaiseksi ei senkään osalta mitään hätää,arvot ok. Tosin,mua jäi vähän häiritsee se että netistä löytämäni tiedon mukaan se testi pitäisi tehdä aamupäivällä ja nyt se otettiin vasta noin kahden aikaan.
Täällä siis sairaalassa käytäntö se että kaikki kokeet ym ym maksetaan paikan päällä ja seitsemän aikaan illalla poistuin sieltä 63 rialia köyhempänä,ilman että kukaan sen kummemmin olisi todennut että mikä mua vaivaa,oliko se vain paniikkihäiriötä vai mitenkä. Ainoana ohjeena että tule lauantaina uudelleen.
Tänä aamuna sitten yhdeksän jälkeen painelin uudelleen lääkärin paikkeille,oli muutes jo kolmas jonka kanssa keskustelin asiasta. Jotenkin kamalan vaikea yrittää hoitaa tällaisia asioita englanniksi kun eivät suomeksi selitettynäkään ole niitä helpoimpia. Ja vielä kun paikoitellen oli tooodella vaikeaa saada tolkkua intialaisen lääkärin puheesta... Juteltiin taas lämpimiä,millaisia oireita mulla,onko kotona kaikki hyvin ja kehoitettiin sitten välttämään sitä autolla ajoa josta nää oireet (sydämen tykytykset ym ym ) saivat alkunsakin. Diagnoosina ilmeisestikin jonkinlainen jännitystila joka saanut alkunsa juurikin tuosta kamalan pelottavasta autoilusta täällä ja joka sitten on "levinnyt" muillekin alueille. Mä vähän ajattelinkin ettei tää ihan paniikkihäiriötäkään ole koska ei mulla mits ahdistusta ole ja "kohtaukseen" auttaa yleensä se että esim poistun autosta/poistun paikasta jossa on epämukavaa olla.Ja oon ollu enemmän tai vähemmän jännittäjä aina,ennen julkista puheenvuoroa kädet hikoaa ja lentokoneen kanssa on kans vähän niin ja näin. Noh,tästä kyllä selvitään!
Täähän ei suorastaan tätä tilaa auta että olen ollut niin anti-sosiaalinen jo Suomessa ja täällä ehkä vielä enemmän.. Ei se kuulkaas oo helppoa saada itseä uskomaan että juuh,kyllä sä sillä englannilla hyvin tuut toimeen,senkus puhut sitä! Mieluummin hoidan kommunikoinnit tekstaamalla/muuten vaan virtuaalisesti.
Ja käsky/kehotus tulla viikon päästä uudelleen tsekkaamaan vointi. Niin ja olla ajattelematta niin paljoa!! ;)
Nonni,vaikka tää nyt olikin sarjassamme tällainen päivitys niin kaikki on hyvin,en ole sekoamassa (vielä :D). Asoista avautuminen yleensä auttaa asioihin joten tehdään se sitten julkisesti. Tosin,mä olin niin varma että mulla tuo kilppari on ongelmana niin joudunko mä oikeasti vaan nielemään asian että mun saamattomuus johtuu siitä että olen yksinkertaisesti LAISKA?? :D :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti