Ensin meinasi koko homma tyssää pituuteen.. Se kohta, johon verhot suunnittelin ripustavani osoittautuikin olevan korkeammalla kuin ensin luulin ja askeltikkaat+oma vajavainen pituus ei ihan siihen riittänytkään. Hetken tuumailu- ja mittailutauko ja varmaan lamppu syttyi pään päälle kun viimein keksin kuinka homman ratkaisin. Ja eikun iskuporakone esille..
Yksi "paakarin hiki" ääntä kohti ja johan helpotti. On muutes loistokamaa tässä helteessä. Iltapäivällä kun aurinko oli jo hivenen siirtynyt niin oli aika jatkaa. Vielä viisi reikää, kolme isolle verholle ja kaksi pienelle niin homma olisi ohi. Voimat olivat vaan jonnee kadonneet ja tuntui että yhtä reikää varten sai porata ja porata, syvyys ei meinannut millään riittää. Viimeinkin valmista ja...noh,kuten otsikkokin sanoi niin eihän se nyt niin helppoa voinut olla! Olin alkupäässä käyttänyt mittana laattaa joka on 60cm leveä ja juurikin tuon 60cm oli aina kiinnikkeiden väli. No,enpäs tullut sen tarkemmin katsoneeksi poratessani ja tuossa välissä onkin pari kapeampaa laattaa ja toisen ison verhon viimeinen kiinnityskohta jäi ilman omaa reikää.. Voi PIIP!! Siinä vaiheessa ei enää hotsittanut käydä poraamaan uutta reikää vaan tein siihen oman väliaikaisen patentin jotta sain verhot ripustettua paikalleen. Ja tänään sitten taas kiipesin tikkaille ottamaan kivipölyt silmilleni...
Mutta eipä ne ongelmat vielä tähänkään loppuneet :/ Nyt sitten jännityksellä odottelen montako verhokoukkua tipahtaa alas ja koska tipahtaa ensimmäinen verhokin. Syynä se että ihan ei tuo poraamani reikä ja proppu vastaa toisiaan ja propun perä jää reijästä ulos. Huoh.. Pari näyttää huolestuttavalta ja yhden tuossa äsken korjasinkin mutta saas nähdä kauan kestää. Noh,jos nuo mokomat eivät kestä niin eipä tuo niin kauhean iso homma ole reikää suurentaa mutta näin kun sen tässä sanon niin onnistun varmaan tekemään niin ison reiän että ei pysy enää proputkaan sisällä vaan pitää hommata sekä uudet proput että kiinnityskoukut ;)
Mutta tällainen siitä nyt tuli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti