Ei pitäisi mutta teinpä silti..

Eli käydä vaa'alla joka päivä,tuo vaan huonoa onnea ja suunnatonta ketutusta moinen jos lopullinen lopputulos ei olekaan toivottu. Mutta hä hää,on se ainakin vielä mennyt alas päin mutta paljonko? Enpäs kerrokaan :)

Käytiin tänään Club Housella uimassa pojan kanssa, sattumalta kun "aamulenkillä" nähtiin pojan kaveri joka oli sinne äitinsä kanssa menossa. Äkkiä kotiin tuomaan Uki sisälle ja vaihtaa vaatteet ja eiku menox! Pojan ilme oli kyllä taas epäuskoinen kun kaivoin vesijuoksuvyön naftalista, et kai siä meinaa vesijuosta?? Niin oli kyllä altaallakin pojan kaveri vähän että what?? I don't need swimming aids.. ja pakko oli suomentaa että juu,kyl mie ihan uidakin osaan, nyt meinaan vaan juosta vedessä. Eipä ollu pojan äitikään moiseen harrastukseen törmännyt Ukrainassa eikä Hollannissa. Tulipa siinä samalla haasteltua taas lontootakin..Huh huh,aina se tuntuu yhtä haastavalta mutta pakko tsemppaa ja yrittää.

Kardinaalimoka,kuumin hetki päivästä ja molemmat unohdettiin sitten aurinkorasva :/ Nyt nahka punoittaa enemmän ja vähemmän molemmilla. Ei hyvä...

Tänään kokeilin tehdä kesäkurpitsalasagnea ja voi pojat että siitä tulikin hyvää. Ohje löytyy täältä eli karppiruokaa siis. Dieettitavoitteena on että iltapäivää kohti hiilihydraatit vähenisi ja iltapalaksikin vain normaalien voikkareiden sijasta smoothieita jne. Pakko kyl kommentoida että ei taida juniorin mieleen tuo ruoka olla... Toiveena oli että mun pitäis etukäteen infota juippia päivän ruokalistalta. Hah! Lukeehan se jo seinälläkin että:

Julmia totuuksia

Yep, että tällainen olo sitä sitten tuli...Kävin ostamassa sen uuden vaa'an (ei onneksi sentään tuollaista puhuvaa, vois kokea saman kohtalon!) ja vanha vaaka oli ollut koko ajan oikeassa.. Pudotettavaa onkin nyt 27kg ja urakkaan kuluva aika 47 viikkoa, huoh :( Sehän on melkein vuosi..

Kaupasta sentään löytyi rasvatonta rahkaa jota hamstraattinkin pari kiloa sekä mukaan tarttui kilon purnukka low fat (joka täällä on yhtä kuin 1,4%) jugua. Vihanneksia ja hedelmiä paaaaljon,kaipa se läsä noilla vähenee.

Niin ja jeee, tänään ostettiin kahvinkeitin :D <3 Nyt loppui murukahvin tekeminen. Kaapissa oli valmiina paketti kahvipuruja mutta ei ole Juhla Mokan voittanutta, vähän jäi jotain tuttua makua kaipaamaan. Mutta silti, on tuo suodatinkahvi aina suodatinkahvia. Eikä tarvinnu ees metsästää suodatinpusseja, tähän malliin kuului vakiona kestosuodatin.

Maanantaina sitten totuuden hetki, montako kiloa saan kirjata miinusta tälle viikolle :)

Kadonneen vyötärön metsästys

Läskinlähdetysmanaus

Sula läski lyllymästä,
liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala,
suksi suohon selluliitti!

Makeassa on majasi,
virus vinha viinerissä,
rasvaisessa on kotisi,
voikkoleivän makkarassa.

Mene kinkku matkoihisi,
suden suuhun paksu reisi!
Parempi minun elellä,
kepeänä kepsutella,
kun ei perä maata laahaa,
raavi maantietä takamus.

Tästä se lähtee taas, oli sen verran karmaisevia lomaotoksia että aika taas kerran tehdä itselle jotakin ja se jotakin on muuta kuin jatkaa ruoan suuhun lappamista!

Tavoitteena on 23 läskikilon karistus ja kiloklubi sanoi projektiin kuluvan masentavat 41 viikkoa. Käytettävät tarkkailuvälineet toistaiseksi ovat vaaka joka näyttää liikaa (niinhän ne kaikki mutta tällä kertaa tää vaaka oikeasti lisää n.4kg jokaiselle..) ja ainakin yhdet housut tuolla kaapissa jotka eivät mahdu jalkaan. Suomessa niitä löytyy muutamat lisääkin :D
Kuntosali löytyy,samoin uimaan pääsee ja kotoakin löytyy ainakin zumbadvd:t ja netin jumppasivu. Lenkkarit tarviisi päivitystä jos lenkille mielisi mutta se taitaa olla aika hölmöläisen hommaa tuolla +30 asteessa hikoilla. Eikä nuo polvetkaan kauhiasti tykkää kovalla alustalla hölkkäämisestä.

Suurimmat kompastuskivet taitavat olla keittiövaa'an puute, ruoka-aineiden huono energiasisältöluettelo ja oma saamattomuus. Selkärankaa tarviisi siis lisää, omaa hölmöyttähän tää on että taas killutaan samoissa kiloissa kuin reilu pari vuotta sitten. Kertaalleen siis oon jo kiloja saanut pois mutta mutta, takashan nuo tuli kun jatkoin leväperäistä elämääni.

Kolmas päivä menossa enkä malttanut olla aamulla menemättä vaa'alle..vanha tapa josta tarviisi päästä eroon. Ja hih, hyvä alku,-1kg. En tuota minnee vielä kirjaa koska pyrin maanantaita pitämään virallisena punnituspäivänä.

Tavoite on että heinäkuussa Suomeen tultaessa olisi elopainoa edes piirun verran vähemmän, vaikkapas noin 5kg.

Lomat lomailtu ja arki jatkuu

Huh, oikeasti kyllä lomalta on tultu kotio jo melkein 2 viikkoa sitten ja Thaimaa jäi taas taakse, nyyh.. Se nyt vaan on niin että aina yhtä haikeaa sieltä on lähteä vaikka tällä kertaa paluu todellisuuteen ei niin kamala ollutkaan kun ei vastassa ollut räntäsateet ja töihin paluu.

Pientä matkakertomusta jos sopii..

Eli 8.3 aamupäivällä lähti koneemme matkaan kohti Bangkokia vain tunnin myöhässä,plaah.. Muutenkin olisimme saapuneet aikaerosta johtuen myöhään perille mutta jonkun passinsa tmv papereiden unohtajan takia olimme hotellilla vasta puolen yön jälkeen. Lentoaika täältä Omanistahan ei ole kuin kuutisen tuntia,aikas hyvä aika nauttia koneen tarjoiluista ja elokuvista. Bangkokissa oli myös pientä säätöä.. Olimme saaneet appiukon vaimon kautta sinne kyydin valmiiksi mutta tietty meillä ei ollut kuskin numeroa ja kesti oman aikansa ennen kuin tavoitimme kuskimme kentältä mutta löytyihän se lopulta.

Hotelli näytti tooooosi hienolta öiseen aikaan eikä se pöllömpi ollut päivän valossakaan:

Centara Grand Mirage

Naatiskelua..

Huh,tähän hän voisi vallan tottua :D Poika koulussa,mies töissä ja aikaa tehdä mitä ikinä itse vain haluaakin. Meno ei nyt aivan samanlaista ole kuin jossain tositv-ohjelmissa jotka kuvaavat kotiäitien elämää lämpöisen auringon alla, poissa ovat maidsit ja shoppailut shampanjan kera mutta taidanpa painia muutenkin eri tasolla niiden "kotiäitien" kanssa. Heh!

Eilen sattui hieman nolosti :/ Totta kai koulun aloitus toi pojalle pienen nuhan poikasen ja pari päivää pidin koulussa niiskuttamassa kunnes tuli sunnuntaina niin reppana kotiin ja valitti että inhottava olla koulussa kun silmätkin vuotaa. Annoin sitten luvan jäädä kotia potemaan ja muistin kyllä opettajalle laittaa sähköpostia että poika jää kotia. Eipä tullut mieleen sitten ilmoittaa koulukyydille ettei kyytiä tarvita ja koko poppoo heräsi aamulla ennen kasia siihen kun ovikello soi ja sitten alkoi puhelikin soimaan. Soittelivat siis koulubussista onko poika nyt tulossa vaiko ei ja naapuri oli se ovikellon soittaja,heidän tyttö kun kulkee samalla bussilla. "Kiva" siinä sitten selitellä että juu anteeks nyt vaan,ei oo ketään tulossa kyytiin.. Hienoahan tuo on että pitävät huolen,itseä vaan nolostuttaa kun ei voinut tietää että sinnekin olisi pitänyt ilmoittaa. Tulee mieleen omat kouluaikani kun bussilla kuljin; jos et ollut ajoissa pysäkillä niin ei se bussi jäänyt odottelemaan tai soittanut kotia onkos sieltä nyt lapsoset tulossa.

Kerrankin kun on aikaa touhuilla kotona rauhassa niin jauhopeukaloa on alkanut kovasti pakottamaan :) Pipareita pitää ainakin leipoa kerran kaksi viikossa jotta on jotain pikku naposteltavaa kahvin kanssa ja teinpä tuossa toissa päivänä juustokakkuakin. Turhaan yritin etsiä kaupasta liivatetta jotta olisi voinut tehdä hyydyttämällä sen mutta eipä löytynyt.. Ei vain heti silloin tullut mieleen että niin,ei taida kuulua muslimeille sallittuihin aineisiin liivate jos tutkii mistä se on tehty. Jotain vastaavaahan ne täälläkin käyttävät, agar-agaria tai muuta mutta mistäs sellaista saisi,hmmm. Ehkäpä se vielä tuossa selvinnee.

Eilen piipahti lähistöllä asuva tanskalaisäiti kysymässä haluanko ottaa osaa koululla 7.3 järjestettävään kansainväliseen iltaan. Olihan siitä tullut infoa kotia mutta en sen tarkemmin lappua katsonut koska on juuri lähtöä edeltävä päivä (alun perin olisimme lähteneet juuri sinä päivänä). Ideana siellä onkin että eri maiden äiskät (tai miksei iskätkin??) leipovat/tekevät jotain omaan maahan liittyvää syötävää ja heti alkoi kuulostamaan houkuttelevalta. Jos vain niin onnellisesti sattuu että appi niitä ruisjauhoja Dubaista saa niin täällä alkaa sitten karjalanpiirakkatalkoot :D Vaihtoehtoisesti jauhojen puutteessa voisin tehdä_jos sinne nyt menen_ lepuskoja, nam nam. Se kelle lepuskat eivät ole niin tuttuja niin täältä pitäisi löytyä ohje mikäli osaan tuon oikein linkittää. Ohrajauhojen tilalle varmaan laitan mitä nyt kaupasta saa. Korvapuusteja meinasin tehdä kanssa vai ovatko se sittenkään niin perinteisiä suomalaisia juttuja? Kun Pågen niitä myös tekee..?? Hmm...

Mutta,olisi kyllä kiva piipahtaa tuolla illanvietossa luomassa uusia kontakteja. Kauheasti ei ole vielä(kään) ehtinyt muihin expatteihin tutustua vaikka pikku hiljaa uskaltaa enemmän ja enemmän käyttää englantia puhekielenä. Mikä ihme meitä suomalaisia riivaa; vaikka kielipäätä riittäisi niin silti se kynnys tehdä itsensä ilmi vieraalla kielellä ON joillekin meistä kauhean iso. Ja täälläkin huomannut että muutaman kanssa jutellut ja hyvin ne näyttävät ymmärtävän. Tosin, meidän naapurissa asuvan kiinalaisperheen äidin ja lähistöllä olevan brassin kanssa keskustelu ei tunnu etenevän millään,johtuen heidän rajallisesta englannin taidosta.

Heja aurinko,se olisi raapaistava pyykit kuivumaan ja hetken jos katselisi rauhassa tv-kaistan tarjontaa. Aivan mahtavan hieno palvelu kaikille ulkosuomalaisille, me ollaan kyllä niin faneja :)

Koulun aloitusta...

Siellä se taustalla komeilee,keskellä ei mitään, Al Batinah International School eli ABIS. Matkaa koululle on meidän villoilta noin kymmenisen kilometriä. Koulu on yksityinen, ja lukukausimaksut ovat korkeat. Tosin, eivät niin korkeat kuin esim Dubaissa. Pelkkä kouluun hakeminen maksaa 100 OMR, päälle tulee koulun aloittamisesta tuleva maksu 2200 OMR joka tarvitsee maksaa vain kerran sekä tietysti itse lukukausimaksu 1970 OMR. Vinkkinä vaan muille jotka mahdollisesti muuttavat ulkomaille ja tarvitsevat maksullista koulupaikkaa; neuvotelkaa se jo työsopimukseen! Koulumaksut ovat yleensä aina paljon ja jos ei ole valmis maksamaan 10 000€ vuodessa koulusta niin  kannattaa todellakin sopia että työnantaja maksaa!

Lauantaina 18.2 oli siis poikamme ensimmäinen koulupäivä ja hieman oli jännittyneet fiilikset varmaan kaikilla. Epävarmaa oli vielä tuolloin mikä mahtaa olla luokka,ykkönen vaiko kakkonen mutta kakkosella aloitettiin. Täällä siis koulunaloitusikä on hieman aikaisempi,tässä koulussa  on oppilaita K1 tasolta lähtien eli iällisesti nuorimmat lapset ovat vasta 3-vuotiaita. K2 on vielä enempi päiväkotimainen paikka mutta K3 vastaa jo meidän esikoulua jossa opetellaan kirjaimia ja ilmeisesti jo hieman lukemistakin. Tämä siis tarkoittaa että tuo Grade 2 on periaatteessa sama kuin Suomen toka luokka mutta lapset ovat vuosimallia 2004. Joten haasteita tuli heti alkuun,onko se kuitenkaan oikea paikka meidän tenavalle jonka ehti käydä Suomessa koulua vain 5kk?

Ensimmäinen päivä oli mennyt suhteellisen ok,välillä oli opettajan tiedon mukaan tullut aika tiukka paikka ja oli alkanut opettajaakin säälittää. Ja ymmärtäähän sen, jokainen voi vaan kuvitella millaista on aloittaa uudessa koulussa,kieli ei ole hallussa mutta silti pitäisi jotain oppiakin ja saada uusia kavereita. Huh huh,eipä kyllä käy kateeksi! Mutta oli niitä kavereita silti löytynyt,hyvä! Kielimuuri ei ainakaan ylitsepääsemätön ollut.

Seuraavan päivän iltapäivänä kun mentiin klo 15.15 poikaa hakemaan tuli tieto että maanantaista lähtien luokka vaihtuukin ykköseen, ainakin toistaiseksi. Parin päivän jälkeen opettaja hieman testailee pojan tietämystä ja tekee arvion onko G1 oikea paikka vai ovatko asiat siellä sittenkin liian helppoja. Tosin, ainakin G2:n matematiikka on jo astetta haastavampaa eli siellä harjoitellaan jo miinuslaskuja sadoilla. Noh,se selvinnee lähipäivinä.
 Ilman porua luokan vaihto ei kuitenkaan sujunut enkä ihmettele. Parin päivän aikana oli kuitenkin ehtinyt niitä tuttuja jo tulla ja nyt oli taas edessä uusiin tyyppeihin tutustuminen. Ja harmitusta aiheutti myös se ettei saatu mitään etukäteisinfoa millainen on eka luokan lukujärjestys :/ Heti eilen olisi ollut luokalla uimista joka taas missattiin kun ei osattu siihen varautua.

Kommunikointi opettajan kanssa jää nyt vähän heikoille kun emme tapaa häntä säännöllisesti. Miehellä on niin epäsäännölliset työajat ettei ole aina mahdollista kuskata lasta kouluun joten buukkasimme hänelle koulukyydin. Pikkubussi noutaa oppilaat täältä villalta ihan tuosta meidän risteyksestä ja tuo samaan paikkaan takaisin. Kätevää! Koulukyydin hinta on 130 OMR lukukausi eli n.260€. Reissuvihkoa siis tarvitaan täälläkin ja kirjoitinpa opettajalle viestiäkin,toivottavasti poika sen muistaa antaa ettei käy samalla tavalla kuin matikanläksyille jotka jäivät kouluun.

Enää olisi huominen aamuherätys ja sitten saapi taas pari päivää huilia ja nauttia viikonlopusta. Ja reilu 2 viikkoa niin pääsemmekin lomalle :D Tai noh,itsellehän tämä on melkoista lomaa kun ei tarvitse minnee mennä mutta silti. Reissun jälkeen pojalla onkin pari viikkoa koulua jonka jälkeen on viikon kevätloma huhtikuun alussa. Lukukausi muutes loppuu täällä 26.6 ja kesäloma taitaa loppua syyskuussa jos en nyt aivan väärin muista.

Ai niin, tuosta omasta residenssistä piti muutama sananen laittaa myös. Eli viime viikon keskiviikkona tuli Muscatista sponsorimme edustaja tänne Sohariin, nappasi minut kyytiinsä ja ajettiin jonnee virastolle. Siellä napattiin sormenjäljet ja valokuvat ja that's it,kotia tulin pari tuntia myöhemmin viisumi passissa ja residenssikortin kanssa. Nyt siis saan kaksi vuotta täällä hengailla ilman että tarvii viisumia käydä uusimassa. Pojan passiin tuli vain viisumi,häneltä ei tarvinnut valokuvia ja sormenjälkiä ottaa :)

Hmm,mitäs vielä..Juuh,meinasi unohtua. Koululla äitien kanssa juteltua kuulin että täällä Palm Gardensissa asuu joku toinenkin suomalainen perhe :D Kerran olen vahingossa tähän naiseen törmännyt koiraa lenkitettäessä mutta enpäs silloin vielä tiennyt että onkin myös Suomesta. Pitänee jatkaa "väijytystä" tuolla pihalla ja kyttäillä josko näkyy taas uudelleen Jack russelit ja niiden omistajat  ja kansainvälisen "Hello"n sijasta tervehtiäkin ihan supisuomalaisittain että Hyvää Iltaa :D

Mutta nyt bussia vastaan ja toivoa taas että poikamme on päässyt kyytiin. Hieman vielä tuota jännittää kuinka löytää oikea kotikyyti mutta käskin vain seurata naapurin lapsia niin ei eksy :)

Happy Valentine's Day

Eli Hyvää Ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti.

Ei ole nyt viime aikoina tullut itse edes kaupassa käytyä joten en osaa sanoa kuinka kaupallinen tapahtuma Valentine's Day täällä on. Tarkoitus oli kyllä piipahtaa Homecentressä ennen tätä päivää mutta se on nyt vähän jäänyt... On ollut niin "kiire" :D

Asiaan, tänään käytiin tutustumassa pojan tulevaan kouluun ja yllätys yllätys, hän aloittaakin siellä jo lauantaina :D Eli täällä siis viikko alkaa lauantaista ja päättyy perjantaihin.

Koulu vaikuttaa tosi kivalta paikalta. Jos nyt ensimmäisen visiitin perusteella voi jotain sanoa niin kaikki opettajat ketkä näkyivät niin olivat todella energisiä ja hyväntuulisia ja hymyilivät koko ajan. Hmmm, ollakseni täysin rehellinen, en voi sanoa samaa pojan vanhasta koulusta....
Olin aiemmin soittanut koululle (hävettää vieläkin se puhelu,ensimmäinen jonka hoidin täysin englanniksi ja poskia alkaa vieläkin kuumottaa *punastuu*) ja silloin sanottiin että saa tulla koska vaan. Noh,meidän tuuria ja valitsimme juuri päivän jolloin kaikki olivat todella kiireisiä,heillä oli juuri jokin ulkoilmajuttu kesken.. Mutta silti rehtori löysi meille aikaa kertoa koulusta ja koulun toiminnasta.
Kierros koululla ja paperit sisälle ja sovittiin että lauantaina sitten klo 8.15 on ensimmäinen koulupäivä eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin, on tämä sellaista tahtojen taistoa tämä kotiopetus ollut!!
Mahtaa kyllä alkuun tuntua koulupäivät pitkiltä neljän tunnin päiviin tottuneilta. Koulu loppuu la-ti klo 15.15 ja keskiviikkoisin päättyy jo 12.15.
Koulussa ei ole koulun tarjoamaa ruokailua vaan oppilailla on eväät mukana. Eli jonkinsortin eväsboxin ostoon ja suunnittelemaan ravitsevia ja maistuvia koulueväitä.
Vielä ei ole varmaa kumpi on pojan luokka, grade 1 vaiko 2.Iän puolesta se olisi kakkonen mutta johtuen siitä Suomessa koulu aloitetaan vasta 7-vuotiaana niin tarvitsee vielä tarkistaa millä tasolla nykyinen tieto on. Toivoisin kyllä että pääsee aloittamaan ikäistensä kanssa. Tapasimme tuon kyseisen luokan opettajan ja aivan todella ihanan tuntuinen nainen jenkeistä.

Huh,toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Ja kieli tarttuu nopsaan ja mikä tärkeintä,myös kavereita löytyisi. Monet tämänkin alueen lapsista käyvät samaa koulua ja muutama tuttu naamakin visiitillä näkyikin.

Huomenna myös selvinnee oleskelulupa- ja viisumiasiani. Näillä näkymin ei varmaan tarvitsekaan mennä Muscatiin asti vaan sponsorin apulainen tulee tänne Sohariin ja hoidamme asian täällä. HYVÄ! Eipä tarvitse istua neljää tuntia autossa. Peukut pystyyn että se onnistuu näin.

Sellaisia ystävänpäiväfiiliksiä täällä. Palaan taas linjoille kertomaan miten tuo poikasen koulunkäynti lähtee käytiin :)

Kardemummaa ja greippiä...

Klo 4.15... Kännykkä alkaa lurittaa herätysääntä,ei oo todellista :/ Mutta olihan se, tänään oli vuorossa Muscattiin meno heti aamusta verikoetta varten. Koiruus pihalle ja matkaan, edessä pari sataa kilsaa suoraa tietä. Puolessa välissä muksu alkoi voimaan pahoin,onneksi löytyi oksupussiksi sopiva muovikassi! Ylösnoussut jogurtti EI tuoksu kauhean kivalta lämpimässä autossa :/

Muscatissa otettiinkin vain yksi verikoe jossain ihme klinikalla. Etukäteen olin jo kuullut kauhutarinoita iholle pyrkivistä pakistani- ja intialaisista mutta aikainen ajankohta taisi vaikuttaa siihen että klinikka oli lähes tyhjä. Muuten ovat kyllä aikas karuja paikkoja näin suomalaiseen tasoon tottuneelle. Noh,onneksi nyt ovat nuo klinikkakäynnit ohitse,seuraavalla reissulla sitten vielä sormenjäljet ja kuvaus ja sit pitäiskin olla residenssiasiat selvät ja pari vuotta saapi hengailla täällä huoletta :)

Täältä saa muutes joka paikasta aivan tajuttoman hyvää kardemummateetä ja kun ei sitä valmiina löydy mistään niin onneksi ystävämme Google tuli apuun ja pelasti pulasta. Kahden hengen annokseen tarvitaan puoli litraa vettä joka kiehautetaan,sekaan kardemummaa ja kanelitanko, olipa ohjeessa mainittu vielä neilikkakin mutta kun en itse siitä tykkää niin jätin pois. Annetaan muhia n.10 min kevyesti poristen,sitten sekaan laitetaan pari desiä maitoa,sokeria (4tl mutta tulee aika makeata) ja mustaa teetä joko pusseissa tai ilman pussia. Annoin vielä maidon kuumentua kunnolla jonka jälkeen sammutin hellan ja haudutin pari minsaa ja siivilöin kannuun. Nams nams, tuli siis hyvää vaikkakin turhan makeaa. Mutta, eka kerta, seuraavalla kerralla tietää laittaa vähemmän sokrua.

Tänään myös saimme vesipiipun eli shishan. Ei toki kuvassa olevaa mutta aika samanlainen. On se hassun hauska porisija kyllä :D Ja niille jotka yhdistävät vesipiipun aina huumeisiin niin ei, kyllä meillä siinä ihan tupakkaa on. Miehen kaverin piippua testatessa makuna oli omena ja nyt sit omassa porisi greippi. Koira sai kyllä pienen sätkyn kun yhtäkkiä alkoi sen korvan juuressa porista, vielä äskenkin kävin piippua takapihalla haistelemassa ja korvat luimussa otti pakkia. On se rohkea :D

Pääsinpä myös tänään leikkimään fillarin "korjaajaa". Poika sai nyt kauppareissulla kaipaamansa pyörän ja sitä piti hieman säädellä, takajarruja kiristellä ja asennella kohdalleen. Nyt pääsee sitten cruisailemaan taas kun vanhat pyörät meni Suomessa myyntiin/lahjoituksena eteenpäin. Itselle varmaan seuraavaksi jotain menopeliä alle niin pääsee vauhdikkaammin salille :)

Huoh, aikainen herätys vaatii veronsa ja pää on kohta kallistettava tyynyyn. Palataan taas astialle täältä aurinkoisesta Soharista!

Luvattu kukkapäivitys :)

Jee,vihdoin muistin eilisaamuna ottaa kameran mukaani ulos ja kuvailla hieman lähiympäristöä. Ei hajuakaan mitä suurin osa noista kukista/puista on eli jos jollain on tietoa niin saa vink vink vinkata :)

Lähdetään matkaan..

Tässä meidän kotitalo..

                                         ...ja tässä kotikatu.

Kadun varsilla kasvavista kukkasista itse tunnistin ainakin petuniat,samettikukat,neilikat ja vissiin kurjenmiekatkin. Yhdestä tuli mieleen asterit mutta lehdet olivat erilaiset. Tiedä tuota mitä ne ovat, itse kun onnistun tappamamaan kaktuksetkin sisällä niin ei nuo kukkalajikkeet niin tuttuja mulle ole. Puista/pensaista en ota mitään tolkkua, jotain kivoja kukkasia niissäkin on. Etenkin tässä meidän takapihalla kasvaa tosi mielenkiintoisen näkoinen puska. Yritän muistaa laittaa kukasta kuvan tännekin.

Pahoitteluni että kuvat saattavat olla ihan sikin sokin, ei oikein tää kuvien asettelu meinaa sujua toivotulla tavalla...

Eli tälläisia kukkia kasvaapi tuossa meijän roskiksen nurkalla. Ei pöllömpiä :) Roskista tulikin mieleeni, ette kuule arvaa kuinka ahdistaa viskata kaikki roskat samaan roskikseen kun Suomessa tottui lajittelemaan biot ja muut roskat erikseen... Onneks sentään jotain ruoantähteitä pystyy lykkää kiertoon eli koiruudelle syötäväksi mutta silti, aaaaargh... 

Tämä kuva ei anna ihan oikeutta sille kuinka hienon näköinen tämä puu on; kukat kukkivat oransseina,keltaisina,valkoisina ja punaisina ihan sikin sokin. Tai voi olla että siinä on monta eri puuta samassa mutta kun kasvaa tuolta aidan toiselta puolelta niin ei oikein nää.. Mutta hieno se on :)

Hih, Uksukin päässyt kuvaan :) Eli tätä villa-aluetta kiertää kuvassa oleva jogging rack joka on noin 1,1km pitkä. Ei nyt niin kauheata hikilenkkiä sillä saa aikaiseksi mutta kyllä siellä kelpaa koiran kanssa kävellä aamuisin/päivisin. Iltalenkillä en samaa reittiä suosi koska on liian pimeä korjata kakat pois :D  Toista villa-aluetta kiertää samanmoinen rata ja molemmat yhdistämällä saa parin kilsan lenkin heitettyä. Kovasti siellä tuntuu olevan Ukia kiinnostavia hajuja, asuuhan tällä alueella reilut kymmenen muutakin koiraa :) (joita ei kyllä ikinä tuolla lenkillä näe...)

Eli tällaisia kukkasia löytyi tältä alueelta. En ihan varmaksi mene vannomaan mutta ihan kuin olisin nähnyt tuolla Premium-alueella eli isompien villojen puolella jotain muitakin mutta kyllä näitä kelpaa päivisin katsella :)

Asiasta toiseen, unohtakaa aiemmat puheeni että lämpötila olisi muka jo nousussa, mistä lie sekin tieto temmattu... Iltaisin on ollut toooodella viileää, mittari laskee alle 20 asteen ja ihan yöllä on mitattu vain +13 astetta! Eikä päivisinkään ole mieli uimaan tehnyt, juuri ja juuri helleraja ylitetty yhdistettynä tuulen vireeseen joka puuskissa kaataa koko ajan pyykkitelineeni...  Parhaimmillaan yhtenä päivänä nostin sen kuusi kertaa ylös ennen kuin tajusin laittaa painoa jalkojen päälle :D :D Ai kunka niin pitkät piuhat.

Se on وداعا

...ei hajuakaan miten tuo lausutaan mutta tarkoittaa näkemiin arabiaksi ;)

Askel kohti oleskelulupaa otettu :)

Tämän päiväinen ohjelma muuttuikin sitten klinikkakäynniksi eli kamera sai aamulenkiltä jäädä. Tällä kertaa passikin tuli mukaan joten eikun passikuvien otattamisen kautta klinikalle pyörimään. Onneksi siellä ei kauheata ruuhkaa ollut..

Ensimmäisellä luukulla lykättiin käteen passista otetut kopiot ja maksukuitti (maksoi muutes 25 rialia jos nyt jotakuta tämä tieto kiinnostaa) ja otettiin jotain tietoja ylös kuten puhelinnumero. Seuraavalla luukulla tarvittiin jo passikuvaa joka nidottiin perustietolappuun kiinni ja otettiin valokuva ja peukusta sormenjälki. Siitä matka jatkui verikokeeseen ja virtsanäytekin piti antaa. Huh,oli kyllä melkoisen karmaiseva wc-kokemus se.. Toivotaan että se lattialla lilluva neste oli vain vettä,varmuuden vuoksi kyllä nostin farkun lahkeet niin ylös kuin nousi. Minkäänlaista astiaa minne sen pissan olisi voinut lirutella ei annettu eikä siellä toiletissa myöskään paperia ollut tarjolla... Mutta onneksi sentään näyte saatiin eikä iskenyt pissalakkoa :D

Kohti seuraavaa huonetta eli röntgeniin ja keuhkokuvauksiin. Tämän jälkeen vuorossa oli pikainen lääkärintarkastus joka kesti varmaan minuutin. Tsekkasi verenpaineen,pituuden ja painon (mitäköhän näillä on tekemistä oleskeluluvan saamisen kanssa??) ja kyseli onko mitään lääkitystä tai sairauksia. Ja that's it. Paperit takaisin toiselle luukulle ja huomenna saa noutaa röntgenkuvat.

Niin ja tämähän oli siis vasta ensimmäinen vaihe; Muscatissa on luvassa toiset verikokeet ja kuvaukset ja lisää sormenjälkien antamista ennen kuin residenssi myönnetään. Ja sinne siis pitäisi jossain vaiheessa mennä, tarkemmin sanottuna ennen maaliskuuta. Sinne asti on voimassa meidän 3kk:n familyvisa :D

Josko huomenna sitten saataisiin tänne sivulle vähän väriä ja kukkasia..?

Siitä se idea sitten lähti...

Tänään oli tarkoitus ottaa aamulenkille kamera mukaan ja samalla kuvata tätä ihanaista kukkaloistoa mikä täällä vallitsee ennen kuin tulee kesä. Meinaan että kesällä TUSKIN samalla tavalla kukat jaksavat kukkia 50 asteen paisteessa. Mutta, tää on tätä ja arvatkaas vaan muistinko sitä kameraa; no en!!! (Heh, tästä tuli mieleeni että ainakin yksi blogini seuraajista ON saanut kokea että mun muisti on hyvä mutta vaan turkaisen lyhyt :D )  Eikä tuo mieskään ollut eilen kauhean iloinen kun viimein sai raivattua hektisestä ajastaan sen verran tilaa että oltaisiin menty hoitamaan mun verikokeet ja röntgen residenssiä varten ja kukas sitten unohtikaan sen passin eteisen pöydälle vaikka oli AINOA asia mikä mun piti muistaa ottaa mukaan. Noh,ehtiihän se vielä hoitaa :)

Tänään oli muutenkin tarkoitus saada aikaan kaikenlaista kodin ulkopuolella mutta kiukutteleva koululainen torpedoi ne suunnitelmat eli en siis mennyt pitkästä aikaa uimaan saati salille. Nyt jos jollain olisi hyviä vinkkejä kuinka saada koulutehtävät edes himpun verran kiinnostamaan junioria niin saapi laittaa postia :) Ärsyttää niin vietävästi olla aina se pahismutsi joka patistelee hoitamaan tehtäviä. Ja kun kyse ei ole siitä että olisivat vaikeita, ehei.. siinä vaiheessa kun jannu toteaa ettei äiskä anna periksi niin tehtävät sujuvat alta aikayksikön. Kävin taas jo koulun sivuilla tutkimassa josko sittenkin poika menisi kansainväliseen kouluun jo nyt eikä vasta syksyllä mutta yllätys yllätys,sivut ovat uudistumisvaiheessa eivätkä ihan toimi kunnolla. Hakemus on jo printattuna mutta ne liitteet oisin tarkastanut, tuntuu että niitä tarvii tsiljoonan. Ja pelkkä kouluun hakeminen maksaa 100 rialia eli n.200€,lukukausimaksuista puhumattakaan mutta onneksi ne kuuluvat miehen työsoppariin.

Mutta,sainpas sentään jotain aikaiseksi :) Idea lähti siitä kun yritin netistä etsiä vinkkiä kuinka saada pilkottua mango siististi ja päädyinkin loppujen lopuksi aiheeseen kasvisten kaiverrus. Ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli:

Tai eihän tuossa itse asiassa ole kuin porkkanat kaiverrettu,tomaattiruusu on tehty kuoresta. Kiinnostus aiheeseen heräsi sen verran että jatkossa varmaan tullaan näkemään vähän haastavampiakin töitä kunhan saan nuo veitset teroitettua :)

Yritän huomenna muistaa ottaa kameran mukaan ja kuvailla noita kukkasia ja puskia :)

Ikean korvike löytynyt!!!

Siitä onkin jo yli viikko viimeisestä postauksesta mutta eipä täällä juurikaan mitään ole tapahtunut. Aurinko paistaa edelleen ja syykin yhtenä päivänä vallanneeseen tuuliseen päiväänkin selvisi; talvikausi on kuulemma ohi ja nyt alkaa taas lämpötila pikku hiljaa nousemaan :D Eipä sitä kyllä vielä huomaa mitenkään, lämpötila nököttää tuossa varjoisassa nurkassa samoissa +27 asteen lukemissa kuin viime päivinä. Mutta rehellisesti, vaikka lämmöstä tykkäänkin niin ei tuo 50 astetta varjossa niin kovin hehkeältä kuulosta ;)

Viime päivinä on tullut kyllä selväksi että paikallisille huomenna on kyllä melkoisen laaja käsite! Pestiin tuossa yhtenä päivänä parveketta sillä seurauksella että vettä puski sisälle varastohuoneeseen. Jossain siis on putkessa reikä ja valutti katon kautta vettä varastohuoneeseen. Samana päivänä kyllä tuli huoltomies paikalle ihmettelemään mutta sähkömiehenä ei osannut asiaan mitään sanoa ja sanoi että huomenna tulee putkimies katsomaan. Eipä ole sitä huomista vielä tullut :D Muutenkin saa aina jänskätellä kukahan mahtaa tulla asiaa tutkimaan. Takapihan hajonneesta laatasta ilmoitettiin niin paikalle pölähti puutarhuri kyselemään what's the problem? Ja kuten arvaatte,eipä tuokaan osannut asialle mitään tehdä. Onneksi sentään tukkeutuneen vessanpöntön korjaajaksi ilmaantui putkimies ja vielä samana iltana saatiin pönttö vetämään vaikka viikonloppu olikin..

Mutta siis itse aiheeseen, tänään löysimme paikallisen Ikean :D Läksimme pojan kanssa porttien ulkopuolelle seikkailemaan,tarkoituksena mennä lähistöllä sijaitsevaan Home Centre-kauppaan. (http://www.homecentrestores.com/product/cushions-curtains) Ja mikä aarreaitta me löydettiinkin :D :D Jos vähänkään tykkää itämaisvivahteisesta sisustuskrääsästä niin sinne. Kerrassaan ihania kynttiläjuttuja,seinäkoristeita,lamppuja,tauluja..eikä ne huonekalutkaan yhtään pöllömpiä olleet jos tykkää tummasta massiivipuusta.  Voipi olla että siellä tulee vierailtua useamminkin ;)  Myöskin Ikeasta tuttua kippoja ja kappoa löytyi,nyt on kotia hommattu tuiki tarpeelliset munaleikkurit ja mittasarjat. Alakerrassa oli myös pukeutumisen osastot,hurrrjat alet näyttivät olevan nyt päällä mutta mikä lie piheys iskenyt kun totesin etten tarvitse tällä erää yhtään enempää vaatteita,kenkiä tai koruja ;) Tai ehkä se johtui vaan siitä että oltiin kävellen liikenteessä. Leluja oli myös myynnissä joten takuuvarmasti saan jatkossakin tuon jälkikasvun sinne mukaani raahattua. Ja vieressä oli myös jonkinsortin elektroniikkapuoti,siellä emme nyt käyneet pällistelemässä paikallista hintatasoa.

Muutama sananen loppuun kotikoulustamme; jos yksikään oppilaista oikeassa koulussa käyttäytyy yhtä huonosti kuin tämä opetettavani niin sympatiani ovat kyllä täysin opettajien puolella! Kaikki muut aineet menee vielä ihan ok mutta siinä vaiheessa kun alkaa kirjoittamisen ja lukemisen treenaus niin varmaan koko kotikatumme kuulee sen ettei ole poikamme lempiaine. Mutta periksi ei anneta ;)

Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!

Täällä ei kyllä kuvan kaltaista ilotulitusta näkynyt. Johtunee varmaan kyllä siitä että islamilainen uusi vuosi (1433H) alkoi jo marraskuun lopussa :) Eipä tarvinnut koiran kanssa ulkona pelätä missä suunnassa paukkuu, koiruus kun ei noista raketeista juurikaan välitä joten huoleti sai illallakin lenkin tehtyä. Poikaa nyt taisi eniten harmittaa ettei päässyt pihalle räjäyttelemään munakranaatteja sun muita kovaäänisiä ruudinkäryisiä pommeja mutta ilman mitään narinaa siitäkin selvittiin. Itse en kyllä henkilökohtaisesti muutenkaan ole ilotulitteiden ystävä. Onhan niitä kiva katsella jos ovat oikein näyttäviä mutta itse en niitä suostu ostamaan. Kauhulla kuunnellut kuinka jotkut mättävät uutena vuotena satoja euroja taivaalle :O  Itse olen kyllä niin pihi että keksisin niillekin rahoille parempaa käyttöä. Ja normioloissa uutena vuotena on aina kylmä (ei tosin tänä vuonna Suomessakaan tainnut olla perinteinen uuden vuoden sää..?) ja sormet ja varpaat jäässä sai pihalla tönöttää. Ei kiitos ;)

Enkä kyllä muutenkaan olisi tuota vuoden vaihtumista millään tavoin huomannut ellen kalenteria olisi tavannut. Päivät jotenkin sulautuvat toisiinsa ja ainoa keino pysyä päivissä mukana ON juurikin tuo kalenteri. Sää pysyttelee samanlaisena päivästä toiseen, leppeän lämmintä ja aurinkoista. Jos joku muuten nyt suunnittelee ulkomaan matkaa niin lähi-itä rules :D Nyt tammikuussa alkaa Dubaissa aivan järjettömät alennusmyynnit, shopping festivalit ja olisihan se kiva ollut siellä pyörähtää mutta...viisumiasioiden takia olen "jumissa" täällä Soharissa ainakin ensi kuun puoleen väliin. Tullessa saimme 3kk:n viisumin (normaalihan on 1kk) ja helmikuussa on luvassa oleskeluluvansaamisruljanssi tai joku semmoinen. Lääkärintarkastusta,sormenjälkiä,virastoja... Mutta niihin asioihin palailen kun asia on ajankohtainen :)

Huomenna olisi paluu arkeen ja kotikoulun aloitus. Saimme pojan Suomen koulusta kirjat mukaan ja muutaman harjoituskirjan ostin koska olivat koulussa vaan kirjasta monistettuja sivuja tehneet. Muuta "tukea" vanhasta koulusta ei ole luvassa ja jos näyttää siltä niin ainahan netistä löytyy Kulkuri-koulu johon voi ilmoittautua. Kotiopetukseen siis päädyttiin kun ei vielä tuota koulupaikkaa ole, hakemus pitäisi nyt saada sisälle jotta poika sinne syksyllä menisi. Ja saataisiin vähän tuota englantia kanssa treenattua siihen mennessä. Mutta, lukujärjestyksen tekoon suuntaa hän :)

Se olisi sitten viikonloppu :)

Niin, tänään siis paikallisilla alkoi viikonloppu. Ruuhkat liikenneympyröissä olivat melkoiset kun kaupassa käytiin ja illalla näkyi enemmän ihmisiä pitämässä puistossa piknikkiä ja torstaina ja perjantaina uima-allas aukeaa klo 11 ja on auki yhdeksään illalla. Kiva, pääsee vihdoin aurinkoiselle altaalle :) Eli tuossa meidän lähistöllä on club house uima-altaineen ja kuntosaleineen, on siellä iso pelihuone bilis- ym pöytineenkin ja normaalisti se on auki 6-11 ja uudelleen taas 16-21. Jostain kumman syystä emme ikinä ehdi aamusta altaalle jolloin sinne paistaisi aurinkokin ja toistaiseksi olemme joutuneet tyytymään varjoisampaan altaaseen.. Mutta josko sitten huomisesta eteenpäin :) Ai niin, ja asukkaiden pyynnöstä allas noudattaa 31.12-4.1 viikonloppuaukioloja joten pääsemme nauttimaan  auringossa uimisesta yli viikon, jiiihaan :D

Tänään siis oli vuorossa jääkaapin täyttöä. Harmi kun tuo paikallinen liikennekulttuuri on aivan järkyttävää ja toistaiseksi en suostu auton rattiin joten olen aivan miehen kyytien armoilla. Kauppaan (carrefour, vähän niinkuin Suomessa Prismat) on jokunen kilometri ja matkalla pitää ajaa yhden ah, niin rakastamani liikenneympyrän läpi. En tykkää niistä muutenkaan ja kun täällä ne ovat vähintään kaksi kaistaisia ja noh, vilkun käyttö tuntuu olevan aivan liian yliarvostettua...

Paikallinen rahahan on siis ristikoista tuttu Rial, joka jakaantuu baisoihin (baisa) ja yksi rial on n. 2€.  Hintataso on joissakin tuotteissa Suomen tasoa, joissakin ehkä himpun kalliimpaa ja joissakin taas naurettavan halpaa verrattuna Suomeen. Leipä on edullista, iso ranskalainen patonki maksaa n. euron mutta jos leivälle haluat leikkelettä niin pieni paketti maksaa lähes neljä euroa! Lihaa saa edullisesti, noin pari euroa kilo maksaa broileri naturel ( siis mitään valmiiksimarinoituja lihasuikaleita on aivan turha etsiä, HYVÄ!) sekä härän liha. Paikallista härkää en kaupassa edes nähnyt, nämä valikoimassa olevat taisivat olla Australiasta ja Uudesta- Seelannista. Lammas on myös edullista, sitä ei nyt tullut ostettua mutta viime reissulta muistan että paketti (n.400g) lampaan jauhelihaa maksoi saman kuin sika-nauta Suomessa. Kala on myös naurettavan halpaa ja hyvää ja Carressa onkin hyvä kalavalikoima. Joku päivä pitää kyllä vierailla kalatorilla eli suoraan laivasta ostamassa varmasti tuoretta kalaa ja äyriäisiä.

Oikeastaan mitään sellaista ei kaupasta löydy mitä ei tarvitsekaan. Mausteita saa valmiiksi pakattuina tai suoraan säkeistä myyjältä. Hedelmähyllyt notkuvat ihania eksoottisia hedelmiä ja mukaan tarttui tänään paketillinen litsejä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Litsi) kun ei poika ollut niitä ikinä maistanut ja ah, mangoja <3. Vihannekset ovat hyviä ja erilaisia pähkinöitä saa myös ostaa säkeistä. Tämä on oikea kokin unelmapaikka ja odotankin sitä hetkeä kun pääsen aivan yksin tekemään ostoksia, kaupassa voi jokunen tunti venähtää tutkiessa kaikkia ihanuuksia :D

Mutta paras viimeiseksi ja oikein kuvan kanssa ;) Arabit tuntuvat pitävän makeasta ja kaikenlaisia makeita herkkuja on paljon tarjolla ja ne jos mitkä ovat edullisia. Tämä neljän paketti suklaaleivoksia maksoi euroissa 2,40€ :D

Se olisi sitten joulu ohitse..

Tänä vuonna sitä vietettiinkin suomalais-brittiläis-thaimaalais-kokoonpanolla ja oli ihan mukavaa :) Eipä ole kyllä ikinä ennen tullut syötyä jouluaattona kukkakaali-sosekeittoa ja nuudeli-rapusalaattia :O Tai joulupäivänä etsitty netistä kalkkunantäyttöreseptejä.  Eikä näin ollen tänään syödyt thaimaalaisruoatkaan  aivan niitä perinteisiä tapaninpäivän ruokia ole olleet. Sen verran kyllä haikailin suomiruokien perään (tosin kinkkua ei ollut ikävä!) että tein eilen porkkanalaatikkoa ison satsin vaikka ei kyllä muihin samalla tavalla uponnut kuin itseeni. Noh, saanpahan itse enemmän :D Siihen ei vaan kyllästy!

Facebookista olen lueskellut kavereiden päivityksiä Suomeen osuneesta myrskystä sateineen ja sähkökatkoineen. Huh huh, onneksi ei ollut tälle päivälle meidän lennot, olisi voinut olla aikas pomppuisaa kyytiä. Täällä ollut leppeä aurinkoinen päivä, +28 astetta näytti parhaimmillaan takapihan mittari eikä pilven hattaraakaan näkynyt. Oli hyvä päivä käydä altaalla testaamassa Suomesta raahaamiani vesijuoksukamppeita :) Taisivat hieman hilpeyttä herättää kanssauimareista,ihme ettei kukaan rohjennut vielä kyselemään että mitäs ihmettä mie siellä vedessä oikein touhuan. Mutta varmaan ajattelivat että hulluja nuo suomalaiset :D Sääli etten omista teleskooppimallisia sauvakävelysauvoja (muut eivät sopisi matkalaukkuihin), pääsisi kerta heitolla esittelemään uusia urheilulajeja muillekin :D Pitänee ottaa harkintalistalle josko sitten kesälomalla Suomesta ne ostaisin ;)

Kello on kohta puolen yön, ulkona lämpötila tippunut jo kahteen kymmeneen ja uskokaa tai älkää, se TUNTUU viileältä! Jännä miten sitä keväällä Suomessa lämmön ollessa samassa tuntuu niiiiin lämpimältä mutta nyt tekee mieli vetää takkia päälle.Se hyvä puoli tässä on ettei tarvitse ilmastointia pitää öisin päällä, senkun parvekkeen ovi auki,hyttysverkko eteen ja nukkumaan. Tosin,haittapuolena on se että nuo linnut tykkää sirkutella ulkona jo hyvinkin aikaisin mutta onneksi olen aina ollut hyvä sängyssä...nukkumassa siis :D

Palaillaan taas!

Merry Christmas. Hyvää Joulua!

Kuten kuvasta näkyy, löysi se joulupukki tiensä tännekin :)  Kinkku tosin vaihtuu kalkkunaan eikä taida noita muitakaan perinteisiä joululaatikoita pöydästä löytyä myöhäisen saapumisen johdosta mutta jouluhan tulee joka vuosi, jos sitten vaikka ensi vuonna. Pääasia se tässäkin talossa on nuo kuusen alle tiensä löytäneet paketit, onneksi eivät matkalaukut hukkuneet matkalla!

Näihin sanoihin ja tunnelmiin, lämmintä (tulee se lämpö sitten ulkoa,kynttilöistä tai tunnelmasta) joulua itse kullekin <3

Jatkoa perille tulosta..

No niin, lounas syötynä ja tarina jatkuu :)

Muscatin kentällä ensimmäinen homma oli hakea valmiit viisumit. Ne löytyikin helposti ja seuraavaksi sitten jonottamaan viisumien kanssa että saa leimat passiin. Jonot olivat aivan älyttömät; edellä oli varmaan sata intialaista tai ainakin suurin osa oli intialaisia. Jonoja oli kaksi, toinen naisille ja perheille ja toinen muille. Valitsin perhejonon ja tuntui ettei se liiku minnekään. Tekstiviestipäivityksiä miehelle joka oli tullut meitä hakemaan että nyt muuten kestää ja kauan. Meni hetki ja tuli tuli viesti että joku lähti nyt jeesaamaan meitä jonon ohi.
Ja tulihan sieltä paikallinen eläinlääkärin sponsorin kanssa kysymään että tultiinko me koiran kanssa, tulkaas mukaan. Jes,eikun menoksi jonon ohi leimaamaan passi. Muuten varmaan seisottaisiin vieläkin siellä jonossa.

Tarkoitus oli käydä tax freen kautta ostamassa parit viinipullot ja tupakkaa mutta meno oli jalla jalla, nyt nopeasti. Eihän siinä muu auttanut kuin seurata matkatavarahalliin jossa jo kaukaa näkyi koiran boxi joka tönötti keskellä lattiaa. Ja voi pojat miltä se haisi..huh huh. Koira-raukka oli siellä ihan ihmeissään ja häpeissään sillä oli sattunut "pieni" kakkavahinko ja laatikon kaikki pehmusteena olleet pyyhkeet yms olivat aivan kurakakassa :( Mistä saakka raukka joutunut olemaan omassa kakassaan..
Matkatavaroiden pikainen poiminta hihnalta ja hihnan vierestä,meinasi jo iskeä paniikki kun ei lelukassia meinannut löytyä mistään mutta huh,olihan sekin siellä.
Kassit kyytiin,toisessa kärryssä kilometrin päähän haiseva koiralaatikko ja kohti laukkujen läpivalaisua. Meno oli edelleen jalla jalla,ja meinasi jo käpy palaa kun mies vieressä hoputtaa nostamaan 32 kiloisia matkalaukkuja hihnalle ja toisessa päässä pitäisi jo olla avaamassa lelukassia tutkittavaksi ja toisella kädellä pitäisi pidellä koiranboxia paikallaan ettei se taas tipahda kärrystä. Syy miksi lelukassi piti avaa oli se että sisällä oli pari pojan leikkipyssyä, taisivat läpivalaisussa näyttää sen verran aidoilta :)

Ja viimein toiselle puolelle ja jee,jälleenkohtaaminen <3 Mutta kuten sanottu,jalla jalla ja pihalle äkkiä ja eläinlääkärin edustajalle koiran alkuperäinen maahantulolomake. Suunta kohti autoa ja ihmettelyä että mitäs nyt..
Onneksi koira ei ihan kokonaan kakassa ollut joten sen pystyi ottamaan auton sisälle. Harmi kun ei tajunnut pakkaa mukaan mitään extrapyyhettä, ei vaan kaikessa muuttotohinassa tajunnut että koira VOI kakata alleen.. Ei muuta kuin takki penkille,koira ja poika kyytiin,matkalaukut ja haisuboxi auton lavalle ja matka kohti Soharia saattoi alkaa. Yli 200km suoraa tietä oli vielä edessä. Matkalla pysähdyttiin antamaan koiralle vettä, taisi olla poika aika janoinen kun vettä meni ja meni ja noh, oksennushan siitä ylenjuonnista seurasi.

Mutta eihän tämä kotimatkakaan mennyt aivan niinkuin Stromsössä.. Noin 20km ennen Soharia autosta puhkesi rengas! Kello oli vähän yli 1 yöllä..Onneksi miehellä on kavereita täällä ja soitto paikalliselle ja reilu puoli tuntia myöhemmin päästiin jatkamaan matkaa. Mutta voitteko käsittää, meillä oli pojan kanssa yöllä kylmä siellä tien poskessa :O Heh, eihän siellä ollukaan kuin parikymmentä lämmintä ;)

Viimein siis päästiin kotiakin. Matkalaukut sisälle,koiralle lisää vettä ja hetken palloilun jälkeen nukkumaan. Koiran suihkuttelu sai myöhäisen ajankohdan takia odottaa aamuun ja voinen sanoa ettei kyllä kovin miellyttävä haju meidän makkarissa ollut mutta ei sitä raukkaa kehdannut oven taaksekaan jättää nukkumaan. Ensimmäinen yö vieraassa paikassa joten parempi että sai nukkua meidän lähellä. Toistumaan se ei kyllä tule ;)

Sellainen matka siis takana, tämä aamu alkanut aurinkoisena ja lämpimänä, koiruus sopeutunut jo ihan hyvin joten eiköhän se olisi aika purkaa laukutkin jo :)

Palaillaan taas täältä lämpimästä Soharista!

Perillä ollaan :)

Huh huh, olipahan melkoinen vuorokausi ja risat mutta nyt ollaan onnellisesti perillä koko konkkaronkka. Päivää edeltävä vuorokausi alkoi todistusten haulla, pakettiauton vuokraamisella ja suhatessa ympäri Kotkaa ja toimitellessa viimeisiä asioita. Laukut pakattuna  (heh,ei ne ollukaan ku 10 kiloa ylipainoisia molemmat plus yksi ylimääräinen ja käsimatkatavarat painoivat kuin synti..) loppusiivous (no joo,vuokratakuuta on varmaan turha odottaa takaisin) ja puoli yksitoista patjalle pojan viereen hetkeksi unta palloon.

01.15 herätys,kaikki kyytiin ja pakun puikkoihin hakemaan kuski (kiitos vielä tätäkin kautta jos satut lukemaan) ja kohti Hesaa. Koiran kanssa matkustaville suositellaan että lentokentällä ollaan kolmekin tuntia etuajassa mutta käytäntö taas osoitti että aamulennoilla se on ihan turhaa, ei se check in aukea yhtään sen aikaisemmin.Joten aivan turhaan oltiin sitten jo kolmen jälkeen kentällä.

Ensimmäisenä jonoon ja heti luukkujen auettua tsekkaamaan itsemme koneeseen. Taisi olla melkoisen uusi virkailija koska kysyi meiltä että missäs tämä Muscat on?? Paperien täyttöä,laukuista räpsähti 150€ lisämaksua ylipainon takia ja toiset 75€ ylimääräisestä laukusta. Meinasi ensin veloittaa 200€,onneksi olin itse valveutunut ja huomautin että kyseessähän ON siis toisen meistä kakkoslaukku. Koiran lennättäminen Muscatiin maksoi 200€ plus 150€ lisämaksu siitä että välilasku oli yli 2h. Tämä ns. "koirahotellin" maksukaan ei aivan ollut virkailijalla hallussa ja olisi jäänyt maksamatta jos en siitä olisi sanonut. Maksulappujen kanssa KLM:n toimistoon ja maksukuittien kanssa takaisin check in-jonoon jonka jälkeen käytiin luovuttamassa koiruus.
Niin,olisihan se ollut ihan kiva tietää että lennoilla koiralta poistetaan KAIKKI pannat, mukaanlukien feromonipanta jonka olin varta vasten matkaa varten ostanut. Olisin siinä tapauksessa ostanut suihkettakin jota olisi voinut koiran lentoboxiin suihkia. Nyt siis luvassa oli pelottava ensimmäinen lentomatka ilman mitään rauhoittavaa :(

Helsinki-Vantaalla kyttäiltiin pojan kanssa niin kauan kunnes nähtiin että koira lastattiin kyytiin ja koneessa vielä muistuteltiin henkilökuntaa että onhan kapteeni tietoinen että koneessa on koira ja muistaa laittaa ilmastoinnin päälle. Kone oli ihan ajallaan ja matkaan lähdettiin klo 6.25. Amsterdamiin laskeuduttiin paikallista aikaa kahdeksan kieppeillä ja koneesta poistuessa kyselimme myös että onkohan koira jo otettu ulos.
Seuraavalle portille,painoi käsimatkatavarat sen verran ettei kauheasti huvittanut kentällä kierrellä joten jäimme portille odottelemaan jatkolentoa. Kone lähti puoli yksitoista.
Sen verran tarvitsee kritisoida kenttää että tuntuu tuo kentältä ostettujen vesipullojen käytäntö oudolta. Hesassa kun sai ongelmitta viedä vedet koneeseen, Damissa vesipullot korjattiin pois :( Sinne meni siis litra vettä ja pojan mehut..
Taas kyttäilyä ikkunan takana koska koira viedään koneeseen mutta ei näkynyt joten boardingin jälkeen pikainen kysely henkilökunnalta missäköhän vaiheessa koira on. Meni hetki ja tultiin kertomana että koira on juuri menossa koneeseen,kaikki kuulemma ok..

Amsterdamista Muscatiin matkattiinkin isolla koneella kahdella käytävällä ja isommalla jalkatilalla olevalla paikalla, lipun suomia etuja :D Taas koneeseen noustessa muistutukset lentoemännille. Tarjoilu pelasi,ruoat ja juomat free ja elokuvien pariin. Matka oli pitkä mutta meni aika nopeasti. Paikallista aikaa kahdeksan maissa oli välilasku vielä Abu Dhabissa,45min jumitus siellä ja viimeinen etappi alkoi. Ja kello 21.45 saavuimme Muscatiin.

Nyt pakko lopettaa,jotain lounasta saatava (täällä siis kello kohta 11) ja tarina jatkukoon sen jälkeen.

11 yötä...

Kuten otsikkokin sen jo sanoo, yksitoista yötä lähtöön ja...hmmm... ei kyllä jännitä vielä pätkääkään vaikka kaikki sitä jaksavat koko ajan kysellä :) Enemmän huolettaa että loppuuko aika kesken vaan saanko tämän valloillaan olevan kaaoksen purettua siihen mennessä.

Oman jännitysmomenttinsa toi viime viikkoinen hammaslääkärikäynti; juurihoitoa vielä ennen matkaa!! Auts, mutta onneksi nyt eikä vasta muuton jälkeen. En ehkä haluaisi ihan äkkiä tehdä tuttavuutta paikallisen hammaslääkärin kanssa kun täällä Suomessakin saa melkein purra lääkäriä sormesta, on se sen verran kamalaa. Noh, toivotaan että hampaat saadaan hoidettua.
Koiran muuttokin on melkein selvää. Muuttoviikolla on vielä aika kunnan eläinlääkärille joka lätkäisee virallisen lähtöluvan. Tänään otettiin tuntumaan miltä tuntuu olla lentoboxissa lukkojen takana ja jee, hyvin mein koiruus sen klaarasi :) Liekö kaulassa oleva feromonipanta auttoi asiaa,en tiedä. Toivottavasti meijän koiruus saa pannan myös koneessa pitää eikä käy kuten jollee koiralle joka oli omasta pannastaan joutunut koneeseen mennessä luopumaan. Tältä siellä häkissä sitten näytti:

Mutta muutenhan muutto pitäisi olla ainakin teoriassa hyvällä mallilla. Kaikki huonekalut on kaupattu,vielä kun ostajatkin pitävät lupauksensa ja tulevat tavarat sovitusti noutamaan. Laitan myöhemmin kuvaa että miltäs täällä sitten näyttääkään kun kaikki on poissa :) Rapussa odottaa kauhea pino tavaraa joka pitäisi jollain ilveellä mahtua matkalaukkuihin mutta enpä tohdi siitäkään stressiä ottaa, jos ei mahdu niin sitten menee anopin varastoon odottamaan seuraavaa lomamatkaa Suomeen. Pojan leluistakin päästiin yhteisymmärrykseen ja näyttäisi kaikki tarvittava mahtuvan mukaan.Ja joululahjojakaan ei sovi unohtaa. Onneksi sukulaiset tietävät muutosta ja lupasivat vain jotain helposti mukanavietävää ostaa lahjaks.

 Vielä kun saisi itselleen taottua että ei, sinä et tarvitse enempää pokkareita/uusia vaatteita mukaan mutta se nyt on vaan liian helppoa istua sohvan nurkassa ja klikkailla facebookin kirppari-ilmoituksia ja ostella vaan :D Tätä kauttakin haluan välittää kiitokseni niille kaikille ihanille ihmisille jotka ovat pitkin kesää ja syksyä ostelleet asuntoa tyhjäksi. KIITOS, en tiedä mitä olisin tehnyt ilman sitä palstaa!!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,palailen vielä ennen muuttopäivää joka siis on 22.12.

Muuttotohinoita..

Kaipa tämän voi jo tässä vaiheessa julkistaa...
Me odotetaan! Tai minä ehkä enemmän kuin mieheni. Jonkin verran on tullut jo haalittua tavaraakin suurta päivää odotellessa, jotain on jo sentään ennestäänkin, vaikka osasta on jo ehditty luopuakin. Sitten kaikki on taas niin erilaista hetken aikaa. Monelle tulee varmaan yllätyksenä tämä tieto, mutta niin sitä mielipiteet välillä muuttuu ;)

Kyllä, tämä on nyt virallista. Me odotetaan MUUTTOA joka on 32 yön päästä :D

Eli reilu neljä viikkoa, siihen mennessä pitäisi olla torppa tyhjänä ja tämän poppoon lentokentällä. Huh huh, hivenen jännittää kuinka tuo koiruuden lentomatka menee,raukka varmaan luulee jo Amsterdamissa että jee, ollaan perillä... Mutta, en murehdi sitä ennakkoon, enemmän päänvaivaa tuottaa miettiä onko nyt varmasti kaikki muu otettu huomioon. Lennot ja koiruuden rokotukset nyt ainakin on ok,samoin asunto on jo irtisanottu,tavaroiden myyminen hyvällä mallilla. Apua,mikä puuttuu vielä? Varmaan paljonkin mutta eiköhän ne tästä suttaannu...pikku hiljaa... :)

Siltä varalta että tämän blogituksen löytää joku muukin kuin ei-tuttuni, kerronpa hieman taustoja. Miehelle tarjottiin keväällä ulkomailta töitä ja hetken (todellakin vain hetken,heh) mietittyämme annoin miehelle luvan tarttua tilaisuuteen ja jo toukokuun viimeinen päivä hän sitten sinne muuttikin. Kohdemaaksi vakiintui Oman ja kaupunki nimeltä Sohar. Muu poppoo eli minä itse,poikamme ja koiramme jäimme vielä Suomeen hoitelemaan asioita mutta nyt omakin muuttomme on jo tooooosi lähellä. Mitään aikaa ei ole tiedossa kauan tuolla tulemma asumaan mutta tarkoituksena tämän blogin avulla kertoa kuulumisia tutuille ja tuntemattomille ja oikoa väärinkäsityksiä ja harhaluuloja mitä ihmisillä on arabimaassa asumisesta. Ts, enhän itsekään vielä tiedä millaista se on mutta monet ovat esim kyselleet pitääkö siellä länsimaalaisenkin olla hunnutettu? Ei tarvitse.
Pysy mukana ja käy kurkkimassa mitä saan tänne aikaiseksi. :D